Viides päivä, eli torstai. Luxorin ja samalla loppumatkan ohjelma päätettiin jakaa kolmelle Luxor-päivälle, eli ensimmäisenä päivänä “eilen” muumiointimuseo, toisena päivänä Karnakin ja Luxorin temppelit, kolmantena päivänä Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli. Lähtöpäivälle, eli neljännelle päivälle jäisi vapaa-aikaa.
Ensin hypättiin taksiin, neuvoteltiin taksin hinta 20 puntaan (€2,58) ja ajeltiin parin kilometrin matka Karnakin temppeliin. Temppeli oli iso, kuulemma edelleen maailman suurin uskonnollinen rakennuskompleksi. Temppelin rakentaminen aloitettiin joskus 1600-2000 eKr ja jatkui n. 1300 vuoden ajan. Egyptin eri hallitsijat, ml Ramses II, Aleksanteri Suuri, Ptolemaiokset jne lisäsivät temppeliin oman osuutensa.
Toisin kuin monissa muissa maissa, Egyptissä nämä temppelit ja muut rakennelmat ovat säilyneet älyttömän hyvin. Tämä on vissiin tullut jo todettua, mutta näin se vain on.
Vaikea näitä temppeleitä on sanoin kuvata tai kuvissa esittää. Ne ja pyramidit, samoin kuin muumiot, ymmärtää vain kun näkee ne itse ja pysähtyy hetkeksi miettimään sitä, että Jeesuksen ajan ihmisille nämä nähtävyydet olivat yhtä antiikkisia kuin meille Jeesuksen aika. Ainakin minulle tuli Karnakia ja Luxorin temppeliä kierrellessä tunne että olen lähempänä antiikin Rooman tai Kreikan aikaa kuin koskaan. Näihin suhteellisen hyväkuntoisiin temppeleihin verrattuna nuo aikakaudet olivat vain hetki sitten.
Hotellin kautta tai kadulta olisi varmaan voinut palkata oppaan, mutta niistä ei ole mitään takuita, että tietävät mitään, vaikka osaisivatkin englantia. Lonely Planetin mukaan jotkut saattavat todeta jokaisesta rakennelmasta ja pylväästä “very big, very old”, minkä katsovat tipin arvoiseksi tiedoksi. Meillä oli neljä kirjaa, joista sai ihan hyvin tietoa. Sitä paitsi Egyptologia ei ole tarkkaa tiedettä missään tapauksessa. Faaraoiden valtakausista ja joskus järjestyksestäkään ei ole yksimielisyyttä.
Illalla olisi ollut valoshow, joka varmasti olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta 100 punnan (13 euroa) hintaa emme viitsineet maksaa uusintakäynnistä. Matkabudjettimme olivat rajalliset.
Karnakin ja Luxorin temppelit yhdisti aikoinaan 2,5 km pitkä sfinksien reunustama katu. Oheisessa kuvassa takanani näkyy osa tästä kadusta. Huhujen mukaan Egyptin hallitus aikoo jyrätä osan nykyisestä Luxorista maan tasalle kaivaakseen kadun esiin. Suurin osa sfinkseistä lienee kivimurskana tai varastettu muualle vuosituhansien saatossa. Kannatan silti ideaa ja mielestäni puuttuvien sfinksien kohdalle kannattaisi joko valmistaa kopiot tai ainakin laittaa tuollainen alusta. Se voisi olla aika vaikuttavan näköinen. Historialliset paikat ovat kiinnostavia, jos ne on esitetty kiinnostavasti. 2,5km pitkä rivi sfinksejä olisi kiinnostava. Kävisin uudelleen katsomassa sitä.
4 kommenttia:
Saitte matkasta ilmeisen hyvin irti kaiken sen mitä halusittekin. En ole koskaan ollut kiinnostunut Egyptistä - vaikka Agatha Christien "Kuolema Niilillä" on kiva kirja - mutta nyt uskon ettei kuvat tässä tapauksessa korvaakaan todellisuutta.
Tai sitten vain matkakertomus on houkuttavan hyvä.
Oli varmaan hyvä ratkaisu ottaa mukaan kasa opaskirjoja, ainakin jos ehditte selailla niitä jo ennen kohteita. Minun kokemukseni mukaan oppaita on kolmenlaisia. Niitä, jotka eivät tiedä mitään, niitä "very big, very old" tyyppejä. Sitten on sellaisia, jotka tietävät perusasiat mutta jos niiltä kysyy mitään lisää niin sitten tulee pelkkää satua; tyyppiä Viidakon Ykä meidän jokiristeilyllä. Ja sitten on ne, jotka tietävät kaiken, luettelevat miljoona nimeä, vuosilukua, tapahtumaa. Näitä pakkaa olemaan Intia pullollaan eikä minun omaksumiskykyni pysy millään mukana, en saa oikein mitään irti. En tiedä mikä näistä olisi paras, ehkä se keskimmäinen. Mutta silloin pelkkä Lonely Planet ajaa saman asian eikä tarvitse viihdyttää opasta.
Blogisi vahvistaa käsitystäni, että Egypti on varmaan yksi harvoja paikkoja, jotka todella "kokee" itse paikalla. Lukemattomat dokumentit ovat pilanneet löytämisen ja kokemisen ilon useimmista kohteista, mutta pyramidien koon ja temppeleiden ja muiden rakennusten iän tajuaa varmasti vasta paikalla.
Tuo sinun lauseesi "Jeesuksen ajan ihmisille nämä nähtävyydet olivat yhtä antiikkisia kuin meille Jeesuksen aika" pani todella miettimään.
Olen todella onnellinen, että ihan itse saitte niitä Egyptin tuntemuksia ja elämyksiä, jotka olivat minulle todella kaiken matkustelun ehdoton huippu ja arvokas maailmankuvani rakentaja - jo oli aikakin noin 70 iässä löytää tuo. Ihan sama ajatus, että antiikin Kreikan ja Rooman ihmeet sen jälkeen tuntuvat aikalailla meidän lähiaikaisilta! Puffalla oli paljon ennakkoluuloja Egyptiä kohtaan, joten se ei voinut kuulua meidän yhteisille retkillemme.
olisi tosiaan vaikuttava sfinksijono.
Lähetä kommentti