Egyptissä (5. päivä – Luxor: Karnakin ja Luxorin temppelit)

Viides päivä, eli torstai. Luxorin ja samalla loppumatkan ohjelma päätettiin jakaa kolmelle Luxor-päivälle, eli ensimmäisenä päivänä “eilen” muumiointimuseo, toisena päivänä Karnakin ja Luxorin temppelit, kolmantena päivänä Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli. Lähtöpäivälle, eli neljännelle päivälle jäisi vapaa-aikaa.

Ensin hypättiin taksiin, neuvoteltiin taksin hinta 20 puntaan (€2,58) ja ajeltiin parin kilometrin matka Karnakin temppeliin. Temppeli oli iso, kuulemma edelleen maailman suurin uskonnollinen rakennuskompleksi. Temppelin rakentaminen aloitettiin joskus 1600-2000 eKr ja jatkui n. 1300 vuoden ajan. Egyptin eri hallitsijat, ml Ramses II, Aleksanteri Suuri, Ptolemaiokset jne lisäsivät temppeliin oman osuutensa.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Egyptissä nämä temppelit ja muut rakennelmat ovat säilyneet älyttömän hyvin. Tämä on vissiin tullut jo todettua, mutta näin se vain on.

Vaikea näitä temppeleitä on sanoin kuvata tai kuvissa esittää. Ne ja pyramidit, samoin kuin muumiot, ymmärtää vain kun näkee ne itse ja pysähtyy hetkeksi miettimään sitä, että Jeesuksen ajan ihmisille nämä nähtävyydet olivat yhtä antiikkisia kuin meille Jeesuksen aika. Ainakin minulle tuli Karnakia ja Luxorin temppeliä kierrellessä tunne että olen lähempänä antiikin Rooman tai Kreikan aikaa kuin koskaan. Näihin suhteellisen hyväkuntoisiin temppeleihin verrattuna nuo aikakaudet olivat vain hetki sitten.

Hotellin kautta tai kadulta olisi varmaan voinut palkata oppaan, mutta niistä ei ole mitään takuita, että tietävät mitään, vaikka osaisivatkin englantia. Lonely Planetin mukaan jotkut saattavat todeta jokaisesta rakennelmasta ja pylväästä “very big, very old”, minkä katsovat tipin arvoiseksi tiedoksi. Meillä oli neljä kirjaa, joista sai ihan hyvin tietoa. Sitä paitsi Egyptologia ei ole tarkkaa tiedettä missään tapauksessa. Faaraoiden valtakausista ja joskus järjestyksestäkään ei ole yksimielisyyttä.

Illalla olisi ollut valoshow, joka varmasti olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta 100 punnan (13 euroa) hintaa emme viitsineet maksaa uusintakäynnistä. Matkabudjettimme olivat rajalliset.

Karnakin ja Luxorin temppelit yhdisti aikoinaan 2,5 km pitkä sfinksien reunustama katu. Oheisessa kuvassa takanani näkyy osa tästä kadusta. Huhujen mukaan Egyptin hallitus aikoo jyrätä osan nykyisestä Luxorista maan tasalle kaivaakseen kadun esiin. Suurin osa sfinkseistä lienee kivimurskana tai varastettu muualle vuosituhansien saatossa. Kannatan silti ideaa ja mielestäni puuttuvien sfinksien kohdalle kannattaisi joko valmistaa kopiot tai ainakin laittaa tuollainen alusta. Se voisi olla aika vaikuttavan näköinen. Historialliset paikat ovat kiinnostavia, jos ne on esitetty kiinnostavasti. 2,5km pitkä rivi sfinksejä olisi kiinnostava. Kävisin uudelleen katsomassa sitä.

Egyptin matkan valokuvat

Kirjoitan vielä loppumatkan tekstit, kun ehdin, mutta tässä linkki koko matkan valokuviin. Kuvien tekstit sisältänevät aika paljon sitä mitä tulevat blogitekstit tulevat kertomaan.

 

http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/EgyptiSyyskuu2010

Egyptissä (4. päivä – Kairo/Luxor)

4. päivä, eli keskiviikko oli siirtyminen Luxoriin, entiseen Thebaan, joka oli aikoinaan Egyptin pääkaupunki. Muistaakseni Civilization tietokonepelissäkin Egyptin pääkaupunki.

Lento lähti joskus puolen päivän aikaan, joten lähdimme hotellista jo aamupäivällä. Lento Luxoriin oli tunnin, joten olimme hotellilla iltapäivällä. Luxorin hotellimme oli El Nakhil, Niilin läntisellä, hiljaisemmalla (ja rähjäisemmällä) puolella. Itse asiassa kylän nimi sillä puolella ei taida edes olla Luxor, vaan joku muu. Hotelli oli joka tapauksessa todella siisti. Hintaa tuli 10 euroa yöltä per naama ja hinta sisälsi aamiaisen (omeletti, leipää, mehu, tee/kahvi). Kuuma vesi ei loppunut kesken (kuten ei myöskään Kairossa) ja kuten todettu, hotelli oli siis todella siisti, mikä on aina yllättävää tällaisessa suhteellisen likaisessa, hiekkaisessa maassa. Hotelli oli noin 150 metrin päässä lauttarannasta, josta lähti paikallisten käyttämä lautta noin vartin välein Niilin toiselle puolelle. Jossain lähistöllä olisi kartan mukaan ollut myös turistilautta. Paikallisten lautta maksoi yhden punnan (15c) per suunta, joten ei kiinnostanut etsiä turistilauttaa.

Ajattelimme, että voisimme käydä katsomassa Luxorin museon, Luxorin temppelin ja muumiointimuseon vielä samana päivänä. Lauttamatkalla joku kaapumies tuli juttelemaan ja vastarannalla, ei ehkä yllättäen, kutsui feluccaansa teelle ja felucca-purjehdukselle. Saamme kuulemma alennusta, koska asumme hänen kylässään. Kieltäydyimme kohteliaasti ja sanoimme menevämme museoon. Mies ei luovuttanut ja pian felucca-kippareita olikin tusinan verran mainostamassa palveluitaan. Tyypeistä ei tuntunut pääsevän mitenkään eroon. Kadun ylittäminen helpotti hieman, kunnes hevoskärrykuskit havaitsivat meidät ja ajoivat kärryjään kävelyreitillemme. Karttaa ei viitsinyt siinä kiiressä katsoa, koska se olisi houkutellut paikalle vielä lisää “oppaita”. Kävelimme siihen suuntaan missä uskoimme muumiointimuseon olevan ja lopulta päädyimme johonkin kaupungintaloon, minkä lähellä ei enää ollut kauppiaita. Siellä katsoimme karttaa ja kysyimme vartijalta missä museo on. Se oli kuulemma lauttarannassa. Ei muuta kuin takaisin sinne. Felucat hyökkäsivät taas kimppuun, mukaan lukien se alkuperäinen lautan kaapumies, mutta selvisimme muumiointimuseoon.

Luxorissa ollaan opiskelijakorttien suhteen tarkempia, eikä Penn State-kortti kelvannut. Väärennetty International Student Card olisi varmasti mennyt läpi. Useimmissa museoissa pääsymaksu on ollut jotain 60-100 puntaa (50% opiskelijalta), eli tähän meni sitten 10 euroa. Museo oli ihan mielenkiintoinen, vaikka todella pieni. Parin eläimen muumiot, lyhyt selostus muumiointiprosessista ja mielenkiintoisimpana halkaistu muumion kallo. Ei ehkä 10 euron arvoista, mutta ihan mielenkiintoinen silti. Päätimme museossa, että emme jaksa kauppiaita ja feluccoja enää, vaan yritämme selvitä takaisin omalle rannalle ja hotelliin syömään.

Keksimme myös uuden strategian lauttaa varten. Dani kuunteli kuulokkeilla musiikkia ja minä katselin ulos ja räpsin kuvia, kiinnittämättä huomiota kaupustelijoihin, opasehdokkaisiin tai taksikuskisutenööreihin (täällä on yleistä, että joku kysyy haluammeko taksikyydin, neuvottelee hinnan ja sitten käy ilmi ettei kaveri olekaan kuski, vaan vie meidät jonkun kielitaidottoman kuskin autolle. Autolle joka ei suinkaan ole se uusi, kiiltävä Toyota, jonka vieressä neuvottelija seisoi ja jota neuvottelija osoitti, vaan autolle joka on koottu useammasta merkistä ja mallista, johon kukaan henkiriepuaan vähänkään arvostava ei astuisi).

 

Lyhyt päivä, mutta tuli todettua, että Luxor on monta kertaa pahempi paikka kauppiaiden suhteen kuin Kairo. Luxorin temppeli ja museo jäisivät myöhemmille päiville.

Egyptissa. 3. paiva (Kairo - islamilainen Kairo)

Pakolliset nahtavyydet on nahty ja tanaan oli vuorossa islamilainen kaupunginosa: linnoitus, al azhar moskeija ja Khan al-Khalilin basaari.

Linnoitus oli ilmeisesti Saladinin rakennuttama ja arkkitehtuuri kopioitu ristiretkelaisilta. Emme varsinaisesti kiertaneet linnoitusta-en ole varma paasiko torneihin tai muureille. Sisatiloissa paasi lahinna sisapihan puutarhaterassille, muhammed alin moskeijaan, poliisimuseoon ja sotamuseoon. Poliisimuseossa oli esilla eri aikakausien varusteita ja kertomuksia kuuluisimmista murhista. Lisaksi oli huone, jossa esiteltiin johonkin poliisiasemaan liityvan taistelun univormuja ja aseita. Vastakkain olivat ilmeisesti britit ja egyptilaiset. Pienoismallissa britit olivat puolustamassa poliisiasemaa. Taistelun syysta tai lopputuloksesta ei kerrottu, joten oletan brittien voittaneen. Sotamuseossa esiteltiin Egyptin armeijan historiaa, skipaten taysin murskatappiot israelille. 1973 sodan monihuoneisesta esittelysta jai sellainen kasitys, etta Egypti tuhosi Israelin joukot taydellisesti ja saavutti murskavoiton. Ihan nain ei kai oikeasti kaynyt.

Al-Azharin moskeija oli iso moskeija.

Basaarissa kauppiaat jaivat takuulla voitolle nayteltyaan vakuuttavasti onnetonta keskimaarin yli puolen tunnin neuvotteluiden jalkeen. Vaikka hintataso tuntui olevan intiaa hieman korkeampi, rahasummat olivat kuitenkin sen verran pienia, etta ylihintaa maksaessakin tinkimisneuvotteluista saatu hupi oli sen arvoista.

Illalla nahtiin runsaasti mellakkapoliiseja. Ilmeisesti tanaan oli lahistolla joku pieni mielenosoitus, jossa poliisit kavivat pieksemassa mielenosoittajia. Ei jaaty kuvaamaan videota, vaan mentiin syomaan.

Navigaatio

Minulla on Nokian N900-puhelin, joka on ollut viimeisen vuoden erittain hyva puhelin. Akku on samaa tasoa kuin kilpailijoiden tuotteilla, nettia on miellyttavaa selata (taalla Kairossakin tulee pari tuntia selailtua illalla musiikkia kuunnellessa) ja nyt kirjoitan tata blogiakin (kuten kaikki edellisetkin) puhelimella. Oikea nappaimisto on tallaiseen ihan ehdoton. En hirveasti jaksa tarkistaa kirjoitusvirheita, mutta kun nappaimisto ei tayta puolta ruudusta, kuten virtuaalinappaimistot tekevat, on se N900:lla ainakin mahdollista. Skandikirjaimia ei ole, kun ostin puhelimen Amerikasta, saastaen pari sataa euroa.

Suurin ongelma tassa puhelimessa ja suurin syy milla voin itselleni uuden puhelimen ostamista perustella on huono GPS. Tama puhelin ei loyda sijaintia ilman datayhteytta, vaikka luuri olisi pilvettoman taivaan alla tunnin. Nettifoorumeilla jotkut vaittavat, etta paivitykset olisivat korjanneet asian, jotkut ovat eri mielta. Ainakaan minulla GPS ei toimi ilman dataa, joten esim Egyptissa en voi kayttaa karttoja ja navigointia, ellen halua maksaa mielettomia laskuja. Olen huono loytamaan paikkoja ja vakuuttunut siita etta taksikuskit vievat meita kiertoreitteja. Tarvitsen matkoilla GPS-navigointia.

Egyptissa. (2. päivä - Kairo / pyramidit)

Tanaan heratys yhdeksalta, aamiainen hotellilla ja suunta pyramideille. Hyppasimme hotellin lahistolla valkoiseen taksiin (naissa on mittarit, muissa todennakoisesti ei) ja suuntasimme pyramideille. Taksimatka taisi maksaa lopulta 30 puntaa. Lahella pyramideja kadulla säntäili ihmisia ja joku kaveri hyppasi etupenkille. Tyyppi yritti selittaa ettei pyramideille paase autolla, vaan turistien on mentava joko hevosella tai kamelilla. Olimme lukeneet turistioppaista tastakin tempusta, joten kieltaydyimme jyrkasti ja tyyppi hyppasi pettyneena ulos. Kielsimme kuljettajaa enaa pysahtymasta ja ajoimme loppumatkan huitovien kamelikaupustelijoiden ohi pyramidialueen portille.

Vanhasta, mutta vailla expiration datea olevasta Penn Staten opiskelijakortistani oli taas iloa ja sain puolihintaiset opiskelijaliput. Khufun pyramidi (Great Pyramid) aukeni vasta myohemmin iltapaivalla, joten valitsimme "sokerikuorrutteisen" Khafren pyramidin. Opiskelijalippu pyramidialueelle maksoi 30 ja sisalle pyramidiin 15 puntaa.

Ulkona tormasimme heti kaupustelijoihin, joilta Dani osti joitakin kiviveistoksia. Meidan hatut vaihdettiin huiveihin ja tyypit halusivat valttamatta ottaa kuvan ja vaatia rahaa. Kivikauppias tyonsi lisaksi kateeni pussillisen veistoksia ja sanoi niiden tulevan kaupan paalle Danin ostokseen. Nainhan ei lopulta ollut, vaan kaikesta tasta olisi pitanyt maksaa jotain. Lopulta suostuin maksamaan jotain, mutta en saanut vaihtorahaa. Pitkan vaittelyn jalkeen marssin takaisin veistosten luokse ja kahmaisin muutamat pyramidit lisaa. Myyja olisi halunnut naista jonkun lisahinnan, koska rahat pitanyt tyyppi ei kuulemma ollut samaa porukkaa. Ihan sama minulle. Sanoin joko pitavani veistokset tai myyja hakee rahani toiselta myyjalta. Kaikki kolme kauppiasta jaivat aanekkaasti riitelemaan ja itkemaan, mina poistuin veistosten, huivin ja oman lippikseni kanssa. Yksi alueen lukuisista poliiseista vihelteli pilliinsa ja meni huutamaan kaupustelijoilta. Olen varma etta ainakin kollektiivisesti kauppiaat parjasivat erittainkin hyvin taloudellisesti, mutta minullekin tuli hyva mieli kun pistivat pystyyn kunnon shown ja sain aikaan aanekasta hamminkia.

Khafren pyramidiin ei saanut vieda kameraa, mutta ei taskuja tai reppuja tutkittu. Kannykkakameraa ei myoskaan osattu pitaa kamerana, joten sain jotain kuvia napsittya. Pyramidin sisaan, johti jyrkka, ahdas ja pimea kaytava, joka meni ensin parikymmenta metria alas ja sitten ylos, paattyen ehka 6x4m ja 4m korkeaan hautakammioon. Lisaksi valissa oli joku kaytavan haarautuma, johon ei paassyt. Menimme sisalle vuorotellen toisen meista vahtiessa reppuja ja kameroita, eika menomatkalla ollut lisakseni muita. Hautakammiossakin vain yksi aasialainen pariskunta. Opaskirjojen varoitukset pahoista ruuhkista ovat toistaiseksi olleet turhia. Mihinkaan emme ole jonottaneet. Leffoissa pyramidien sisalla juostaan muumioita karkuun ja kaytavia risteilee sinne tanne ja aina taytyy varoa ansoja. Todellisuus oli tasta kaukana, mutta pyramidit olivat silti seka ulkoa etta sisalta hieno kokemus. Hieman harmitti, ettei nykyaan enaa saa kiiveta pyramidien huipulle. 80-luvulla kai sai. Joskus 1900-luvun alussa ainakin. Silloin olisi ollut parasta turistiaikaa melkein missa tahansa pain maailmaa. Turismi on pilannut turismin. Pyramidit onnistuivat vaikuttamaan koollaan, vaikka niista on kuvia nahnytkin. Sfinksi sen sijaan tuntui mitattoman pienelta.

Paluumatkan tulimme suurimmaksi osaksi metrolla gizan asemalta koptiseen, kristittyyn kaupunginosaan, jossa kavimme nopeasti museossa ja kirkossa. Museossa oli palasia vanhan luostarin raunioista. Yksi huone oli rakennettu uudelleen kayttaen muutamia loydettyja palasia. Ehka 30% oli alkuperaisia paloja. Jos koko luostari olisi rakennettu uudelleen kayttaen raunion osia, museo olisi ollut mielenkiintoisempi. Nayttely taynna puolikkaita pilareita ja seinan palasia ei vaikuttanut. Paluu hotellille metrolla, joka siis on todellakin hyva kulkuvaline Kairossa ja valkoiset taksitkin toimivat.

Egyptissa. (1. päivä - Kairo)

Olen englantilaisen koulun luokkakaverin, Danin kanssa Egyptissa. Saavuttiin Kairoon Istanbulin kautta sunnuntaina aamuyolla. Hotellissa neljalta aamulla.

Istanbulin kentta oli ehka kallein missa olen kaynyt. Kebab, jonka kuvittelisi olevan edullista Turkissa, maksoi 14 euroa food courtissa, eika nayttanyt edes suomi-kebabin laatuiselta. Burger kingin whopper ateria irtosi hiukan alle 10 eurolla. Turkish Airlines sen sijaan oli seka Helsinki-Istanbul etta jatkolennolla Kairoon oikein hyva. Helsingissa jonotettiin check iniin kaksi tuntia, ilmeisesti johtuen uudesta tietokonejarjestelmasta ja alimitoitetusta henkilostomaarasta (2 tiskia auki, joista alkuun toinen oli vain olemattomille businessmatkaajille). Lennot olivat siis kuitenkin hyvat. Jalkatilaa riittavasti, vaikka toisella lennolla ei ollut edes exit-paikka. Molemmilla lennoilla tarjottiin taydet ateriat, vaikka lennot olivat vain parin tunnin mittaisia. Finskilla Lontooseen ei kylla saa muuta kuin lerntokonesampylan kumijuustoviipaleella.

Kairoon saavuttua kentta yllatti siisteydellaan. Odotukseni maata kohtaan perustuvat kokemuksiini Intiasta. Kasittaakseni tamakin on selkeasti kehitysmaa. Hotellin jarjestamaa kuskia ei nakynyt missaan. Soiteltiin useamman kerran holtellille (siis klo 3 aamulla) ja lopulta kuski selvisi paikalle. Oli odottanut vaarassa terminaalissa. Kommunikaatio ei aina pelaa taydellisesti. Silti on sellainen tunne, etta englantia puhutaan Kairossa Intiaa yleisemmin ja yleisesti paremmin.

Hotelli on ok. Siisti huone, keskeinen sijainti Egyptian Museumia ja Nile Hiltonia vastapaata. Hinta taisi olla 80 dollaria yolta. Ei halpa, mutta huomattavasti naapurihotellia edullisempi. Tama on yllattavan kallis kaupunki, tai emme osaa etsia oikeita paikkoja tripadvisorista.

Egyptian Museum ei ole valtava rakennus, mutta esineita on paljon. Suurin osa on kylla ihan saman nakoista. Kymmenia eri kokoisia patsaita samoista ukkeleista. Varmaan teknologian rajoittamana kaikki veistetty samoihin asentoihin. Ainoa eritysen mielenkiintoinen juttu minun mielestani oli muumiohuone, jossa oli kuivuneita ruumiita. Seinilla oli kyltteja joissa pyydettiin pysymaan hiljaa ja nain kunnioittamaan kuolleita hallitsijoita, mutta ilmeisesti takalaisessa kulttuurissa hiljaisuus tarkoittaa kampin ostarin desibelitasoa. Matkaoppaat suosittelivat jakamaan museon kahdelle paivalle, koska yhdessa paivassa kaikkea ei ehtisi nakemaan. Meilla meni rauhalliseen tahtiin kierrellen kolme tuntia. Emme palkanneet opasta, koska toisin kuin matkaopaskirjat vaittivat, lahes kaikissa esineissa oli lyhyt selostus englanniksi. Voi olla etta oppailla olisi ollut jotain lisa-arvoa, mutta kokemuksieni perusteella museoissa oppaat jaarittelevat turhia jostain mitattomista esineista niin etta puole ryhmasta kyllastyy tai vaipuu uneen. Pyramideilla ja luxorissa varmasti paikkoihin liittyvat tarinat ovat tarkeita ja opas ehdoton.

Museon jalkeen lahdimme etsimaan opaskirjan suosittelemaa grilliravintolaa, mutta huonolla menestyksella. Teiden nimia ei ole yleisesti merkitty millaan kielella ja kun lopulta loysimme oikean osoitteen, ei siella nakynyt mitaan ravintolan nakoista. Loysimme myos toisen suositellun ravintolan, mutta voi olla ettei Egyptissa tarjota ruokaa klo 16-17. Ainakin tama ravintola oli kiinni. Paadyimme pizza hutiin lounaalle.

Ruoan jalkeen Cairo Toweriin, josta oli nakymat yli koko 20 miljoonan asukkaan kaupungin. Smogin takia ihan koko kaupunkia ja pyramideja ei nakynyt. Kairo ei ole kaupunki jossa haluaisin asua. Taalla viihtyy todennakoisesti juuri niin kauan, etta ehtii kayda nahtavyyksilla. Sen jalkeen kaipaisi vahan rauhaa, luontoa ja siisteytta. Ainakin kahta ensimmaista olisi tarjolla aavikolla, jos sinne saisi jarjestettya matkan.

Illalla soimme viela hotellin ravintolassa, mutta ruoassa ei ollut kehumista. Huomenna pyramideille.

Ai niin, naimme toki Tutankhamenin naamion ja aarteet. Ne olivat samanlaisia kuin kuvissa. Esineilla on vaikea tehda vaikutusta. En ole museoihminen.

Amerikassa mietitään yliopistojärjestelmän muokkausta

Törmäsin netissä Business Weekin artikkeliin (http://www.businessweek.com/bschools/content/sep2010/bs2010099_868033.htm), jossa kerrottiin useiden yliopistojen harkitsevan opiskeluajan lyhentämistä vähentääkseen opiskelijoille koituvia lukukausimaksuja. Osa ilmeisesti harkitsee kahden ensimmäisen opiskeluvuoden ulkoistamista halpoihin community collegeihin. Minulla ei näistä ole mitään kokemusta, mutta yleinen arvostus niitä kohtaan on olematon. Osassa yliopistoja harkitaan Euroopasta tuttua kolmen vuoden opiskelua, jossa osa kursseista karsittaisiin pois. Osa taas harkitsee nykyisen kurssimäärän tunkemista kolmeen vuoteen.

En pidä mistään näistä ratkaisuista. Kaksi ensimmäistä aivan varmasti laskisi amerikkalaisen bachelor-tutkinnon arvoa. Se ei enää olisi suunnilleen eurooppalainen maisteri ilman gradua, vaan eurooppalainen yliopisto tai amk kandi. Kolmas vaihtoehto, jossa nykyisenlaajuinen tutkinto suoritetaan nopeammin, on jo olemassa. Samoin kuin Suomessa, myös Amerikassa on nykyäänkin mahdollista suorittaa tutkinto normaalia nopeammin. Joiltain se onnistuu ongelmitta, joiltain se voi vaatia esim töiden tai vapaa-ajan vähentämistä. Mielestäni on kuitenkin epätervettä rynnätä elämässä täyttä vauhtia eteenpäin. Töissä ehtii kiirehtiä ja suurin osa aikuisiästä vietetään töissä. Opiskeluajasta tulisi ehtiä nauttiakin.