Egyptissä. (turhaa tietoa)

• Askeleita: 11 000 – 14 000 per päivä
• Laitoin askelmittarin päälle vasta tiistaina (saavuimme Egyptiin sunnuntaina).
  
• Lentoliput: n. €550 (Hki-Kairo-Hki €400 ja Kairo-Luxor-Kairo €150)
• Kairon hotelli, kolme yötä: $120
• Luxorin hotelli, kolme yötä: €30
• Matkakassa: €350 punnissa, huonolla lentokenttäkurssilla 2200 EGP, kaikki meni
• Minä sain kurssiksi vähän yli 6 EGP / EUR
• Forex tarjosi Danille n. 7
• Googlen mukaan kurssi oli 7,5
• Nyt kurssi on jo melkein 8
• Tax free ostokset: €40
• Lentokenttäruoka Istanbulissa: €15
• Maailman kalleimmat Burger King hampurilaiset ja pari edullista vettä (50c kpl)
• Varmuuden vuoksi ostettu turistiripulilääke ja varmuuden vuoksi popsittu maitohappobakteeri: €7
• Viisumi: pari kymppiä
• Matkaan meni siis yhteensä rahaa n. €1100
  
• Kulutettu yksi 100ml käsidesi, toinen jäi yli
• Mukana olleesta vessapaperirullasta meni neljä palaa (Lotus Just One)
• Kuvia otettu: 242 (oikeasti enemmän, mutta kännykkäkuvat katosivat ja osan huonoista kuvista poistin jo matkan aikana)

Muuta en tähän hätään keksi. Olisi pitänyt seurata kännykän datankulutusta. Dataroamingia ei ollut yhtään. Jos jotain kysyttävää tulee mieleen, kysykää.

Egyptissä. (7. päivä–Luxor/lentokoneet ja–kentät)

Aika saattaa matka päätökseen.

Viimeisenä päivänä emme iheempiä tehneet. Check out hotellista oli klo 12. Laukut jätimme hotelliin ja menimme ostamaan Danin shishoille (shisha: vesipiippu) laukkua basaarista. Lento Kairoon oli aika myöhään illalla, sieltä jatko Istanbuliin kahdelta sunnuntaiaamuna, sieltä taas jatko Helsinkiin joskus sunnuntaiaamuna ja lopulta Helsingissä sunnuntai-iltapäivällä.

Luxorin kentällä kävi ilmi, ettei shishaa saa viedä käsimatkatavarana, koska sillä voi lyödä jotain ja näin kaapata koneen. Ei se mitään, mahtuivat ruumatavaroihin. Kairon kentältä ostin tax freestä paketin shisha-tupakkaa. Turvatarkastuksessa (toinen tai kolmas sellainen…passit tarkistettiin Kairossa neljästi) minut komennettiin sivuun. Tullivirkailija penkoi laukkuni, osoitti kännykkälaturia ja pudisti päätään, osoitti tax freetä ja kysyi “tax free?”, sitten näytti elekielellä ettei kertoisi kenellekään, jos maksan baksheeshia. Uskomatonta! Tullivirkailija yrittää uskotella kentältä ostetun tax freen ja kännykkälaturin olevan kiellettyjä ja yritti sillä verukkeella saada lahjusta. Ei minulla ollut rahaa, eikä aikomusta maksaa. Kun sain viestittyä, ettei ole rahaa, pääsin menemään. Muuta ihmeellistä matkalla ei enää tapahtunut. Istanbulissa olimme jo sivistyksen parissa.

Ai niin, oli Kairon kentän tietokonejärjestelmä virusten riivaama. Sekä tullessa että mennessä. Siitä oli kuvakin, mutta en tiedä mihin se on kadonnut.

Matka oli oikein onnistunut. Ensimmäinen kokemukseni tuosta maailmankolkasta. Loistelias ja ainakin merkittävä historia, hieman nuhjuisempi lähihistoria, rupsahtanut nykypäivä ja vaikea tulevaisuus. Siinä Egypti.

Egyptissä. (6. päivä–Luxor: Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli)

Matkasta on jo viikko. En ehkä muista kaikkia yksityiskohtia—olisi pitänyt kuitenkin kirjoittaa jutut valmiiksi puhelimella, vaikkei kunnon nettiyhteyttä ollutkaan.

Kuninkaiden laaksoon menimme perjantaina kai joskus kymmenen aikaan aamulla. Kuvia ei saanut ottaa. Kamerat olisi kai pitänyt ainakin kylttien mukaan jättää turisti-infoon, mutta sehän ei käynyt, koska olimme aikeissa kävellä vuorten yli Hatshepsutin temppelille. Turvatarkastuksessa näytimme sen verran harmittomilta, ettei taskuja tarvinnut tyhjentää tai edes reppua ottaa pois selästä metallinpaljastimen läpi kävellessä. Kamerat tuli siis helposti salakuljetettua sisään. Sisällä joku heti kertoi ettei kameroita saa tuoda ja tarjoutui oppaaksi. Sanoi myös, että jos meillä on kamerat, hän ei kerro kenellekään, mikäli lupaamme olla ottamatta kuvia haudoissa. Kuvien ottamisesta kuulemma saisi 1000 punnan sakon. Myöhemmin olen netistä lukenut, että siitä seuraisi alueelta poistaminen ja palata saisi vain uutta pääsylippua vastaan. Eli 100 punnan tappio. No ei me mitään kuvia silti olisi otettu, koska haluan kyllä hautojen säilyvän hyvässä kunnossa vielä ainakin toiset 4000 vuotta.

Ramses VI, Tutankhamon ja joku kolmas hauta vaativat erilliset liput, n. 100 puntaa/kpl. Muihin hautoihin sai ostettua 85 punnan lipun, joka oikeutti käyntiin kolmessa haudassa. Olimme etukäteen lukeneet eri haudoista ja päätimme käydä Seti I (pisin käytävä),  Horemheb (Sinuhessa—nousee armeijan komentajasta faaraoksi) ja Tuthmosis III:n haudoissa. Kaksi ensimmäistä olivat suljettu, joten suunnitelmat uusiksi. Ramses III oli lähellä, joten menimme sinne. Se oli backup listallamme, koska oli myös pitkä käytävä. Meremptah tai joku sellainen vaikutti myös mielenkiintoiselta ja oli opasteiden mukaan auki. Ei sinne kyllä sisään päässyt kuin kalterit murtamalla. No, Amenhotep II:n haudasta luvattiin sokkeloista ja pitkää käytävää tai jotain muuta mielenkiintoista. Mentiin sinne ja todettiin senkin olevan kiinni. Suuntasimme suoraan alkuperäisen listan mielenkiintoisimmalle haudalle, eli Tuthmosis III:n haudalle, joka onneksi oli auki. 30 metrin korkeudessa oleva sisäänkäynti, muutamat portaat ylös ja alas, ahdasta käytävää. Ihan hyvä. Ulkona 40 astetta lämmintä, joka haudan kuumuuteen ja kosteuteen verrattuna oli miellyttävän viileätä. Kolmanneksi haudaksi emme enää keksineet mitään, joten menimme Ramses I:n hautaa ihmettelemään, koska se oli vuorien yli vievän aasipolun vieressä. Mitäänsanomaton pikkuhauta.

Aasipolulla joku kaapumies tarjoutui oppaaksi. Emme suostuneet. Mies ei luovuttanut, vaan seurasi ja kertoi edelleen miä reittiä polku menee. Ei kuulemma tarvitse maksaa mitään, koska kaveri on Valley of Kingsissä töissä oppaana. Jaaha. Kun ei oppaasta kerran päässyt eroon, sanottiin, että voit sitten kävellä meidän kanssa jos välttämättä tahdot. Lähdettiin sitten kaapumiehen kanssa hieman eri polulle kuin kirjojen mukaan olisi menty. Olimme lukeneet polun olevan suhteellisen lyhyt, mutta ensimmäinen 100 metriä on jyrkkää nousua. Sen jälkeen tasaista ja helppoa. Valitsemallamme polulla ensimmäinen 100 metriä oli jyrkkää ja raskasta, mutta ei mitään verrattuna siihen vuorikiipeilyyn mitä harrastettiin myöhemmin. Lähdimme laskeutumaan kuiluun jyrkkää kalliorinnettä alas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kallion seinämää halaten, selän takana puolen metrin päässä 50 metrin pudotus kiviseen kuolemaan. Yritimme väittää, että reitti on aivan liian vaarallinen, mutta tämä olisi kuulemma vaikein osuus. Yeah right. Jatkoimme silti matkaa. Taakse katsoessa näytti mahdolliselta vielä palata, joten tilanne ei ollut mahdoton.

Näköalat olivat hienot

Yhden kielekkeen päällä opas sitten ilmoitti haluavansa maksun. 100 dollaria tai mitä lie per henki. Kieltäydyimme ja sanoimme maksavamme jotain perillä. Toki arvasimme, että opas jossain vaiheessa haluaa rahaa, mutta tällainen kiristysyritys on jo ärsyttävää. Teki mieli tuupata kaveri alas, mutta siinä olisi mennyt meidän reput ja niiden mukana juomapullot. Ehkei me silti oltaisi ryhdytty tappajiksi…

Jo tässä vaiheessa pidimme “polkua” liian vaarallisena

Perille päästiin lopulta, jalat ja kädet täristen, lievä huimaus ja kylmät väreet. Kuumeinen olo. Tunnin vuorikiipeilyn jälkeen 40 asteen paahtavassa auringonpaisteessa voi olla aika varma, että kyse oli nestehukasta. Ei muuta kuin Hatshepsutin temppelin turisti-infoon vettä tankkaamaan. Puolen tunnin huilin ja parin vesilitran jälkeen eteenpäin.

“Polkumme” johti muuten ihan temppelin liepeille ja jälkikäteen ilmeni, että olisimme päässeet temppeliin ilman lippuja. Liput kun tarkistettiin lipunmyynnin vieressä, ei temppelillä. Itse temppeli oli ihan hieno, uskomattoman hyvin säilynyt. Eiköhän tämän päivän pysyvin muisto kuitenkin ollut oikeasti hengenvaarallinen vuorikiipeilymme.

Laskeuduimme temppelin takana olevalta mäeltä, saapuen kuvan vasempaan reunaan. Kuninkaiden laakso on oikealla kukkulan toisella puolella

Egyptin matkan valokuvat

Kirjoitan vielä loppumatkan tekstit, kun ehdin, mutta tässä linkki koko matkan valokuviin. Kuvien tekstit sisältänevät aika paljon sitä mitä tulevat blogitekstit tulevat kertomaan.

 

http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/EgyptiSyyskuu2010

Egyptissä (4. päivä – Kairo/Luxor)

4. päivä, eli keskiviikko oli siirtyminen Luxoriin, entiseen Thebaan, joka oli aikoinaan Egyptin pääkaupunki. Muistaakseni Civilization tietokonepelissäkin Egyptin pääkaupunki.

Lento lähti joskus puolen päivän aikaan, joten lähdimme hotellista jo aamupäivällä. Lento Luxoriin oli tunnin, joten olimme hotellilla iltapäivällä. Luxorin hotellimme oli El Nakhil, Niilin läntisellä, hiljaisemmalla (ja rähjäisemmällä) puolella. Itse asiassa kylän nimi sillä puolella ei taida edes olla Luxor, vaan joku muu. Hotelli oli joka tapauksessa todella siisti. Hintaa tuli 10 euroa yöltä per naama ja hinta sisälsi aamiaisen (omeletti, leipää, mehu, tee/kahvi). Kuuma vesi ei loppunut kesken (kuten ei myöskään Kairossa) ja kuten todettu, hotelli oli siis todella siisti, mikä on aina yllättävää tällaisessa suhteellisen likaisessa, hiekkaisessa maassa. Hotelli oli noin 150 metrin päässä lauttarannasta, josta lähti paikallisten käyttämä lautta noin vartin välein Niilin toiselle puolelle. Jossain lähistöllä olisi kartan mukaan ollut myös turistilautta. Paikallisten lautta maksoi yhden punnan (15c) per suunta, joten ei kiinnostanut etsiä turistilauttaa.

Ajattelimme, että voisimme käydä katsomassa Luxorin museon, Luxorin temppelin ja muumiointimuseon vielä samana päivänä. Lauttamatkalla joku kaapumies tuli juttelemaan ja vastarannalla, ei ehkä yllättäen, kutsui feluccaansa teelle ja felucca-purjehdukselle. Saamme kuulemma alennusta, koska asumme hänen kylässään. Kieltäydyimme kohteliaasti ja sanoimme menevämme museoon. Mies ei luovuttanut ja pian felucca-kippareita olikin tusinan verran mainostamassa palveluitaan. Tyypeistä ei tuntunut pääsevän mitenkään eroon. Kadun ylittäminen helpotti hieman, kunnes hevoskärrykuskit havaitsivat meidät ja ajoivat kärryjään kävelyreitillemme. Karttaa ei viitsinyt siinä kiiressä katsoa, koska se olisi houkutellut paikalle vielä lisää “oppaita”. Kävelimme siihen suuntaan missä uskoimme muumiointimuseon olevan ja lopulta päädyimme johonkin kaupungintaloon, minkä lähellä ei enää ollut kauppiaita. Siellä katsoimme karttaa ja kysyimme vartijalta missä museo on. Se oli kuulemma lauttarannassa. Ei muuta kuin takaisin sinne. Felucat hyökkäsivät taas kimppuun, mukaan lukien se alkuperäinen lautan kaapumies, mutta selvisimme muumiointimuseoon.

Luxorissa ollaan opiskelijakorttien suhteen tarkempia, eikä Penn State-kortti kelvannut. Väärennetty International Student Card olisi varmasti mennyt läpi. Useimmissa museoissa pääsymaksu on ollut jotain 60-100 puntaa (50% opiskelijalta), eli tähän meni sitten 10 euroa. Museo oli ihan mielenkiintoinen, vaikka todella pieni. Parin eläimen muumiot, lyhyt selostus muumiointiprosessista ja mielenkiintoisimpana halkaistu muumion kallo. Ei ehkä 10 euron arvoista, mutta ihan mielenkiintoinen silti. Päätimme museossa, että emme jaksa kauppiaita ja feluccoja enää, vaan yritämme selvitä takaisin omalle rannalle ja hotelliin syömään.

Keksimme myös uuden strategian lauttaa varten. Dani kuunteli kuulokkeilla musiikkia ja minä katselin ulos ja räpsin kuvia, kiinnittämättä huomiota kaupustelijoihin, opasehdokkaisiin tai taksikuskisutenööreihin (täällä on yleistä, että joku kysyy haluammeko taksikyydin, neuvottelee hinnan ja sitten käy ilmi ettei kaveri olekaan kuski, vaan vie meidät jonkun kielitaidottoman kuskin autolle. Autolle joka ei suinkaan ole se uusi, kiiltävä Toyota, jonka vieressä neuvottelija seisoi ja jota neuvottelija osoitti, vaan autolle joka on koottu useammasta merkistä ja mallista, johon kukaan henkiriepuaan vähänkään arvostava ei astuisi).

 

Lyhyt päivä, mutta tuli todettua, että Luxor on monta kertaa pahempi paikka kauppiaiden suhteen kuin Kairo. Luxorin temppeli ja museo jäisivät myöhemmille päiville.

Egyptissa. (1. päivä - Kairo)

Olen englantilaisen koulun luokkakaverin, Danin kanssa Egyptissa. Saavuttiin Kairoon Istanbulin kautta sunnuntaina aamuyolla. Hotellissa neljalta aamulla.

Istanbulin kentta oli ehka kallein missa olen kaynyt. Kebab, jonka kuvittelisi olevan edullista Turkissa, maksoi 14 euroa food courtissa, eika nayttanyt edes suomi-kebabin laatuiselta. Burger kingin whopper ateria irtosi hiukan alle 10 eurolla. Turkish Airlines sen sijaan oli seka Helsinki-Istanbul etta jatkolennolla Kairoon oikein hyva. Helsingissa jonotettiin check iniin kaksi tuntia, ilmeisesti johtuen uudesta tietokonejarjestelmasta ja alimitoitetusta henkilostomaarasta (2 tiskia auki, joista alkuun toinen oli vain olemattomille businessmatkaajille). Lennot olivat siis kuitenkin hyvat. Jalkatilaa riittavasti, vaikka toisella lennolla ei ollut edes exit-paikka. Molemmilla lennoilla tarjottiin taydet ateriat, vaikka lennot olivat vain parin tunnin mittaisia. Finskilla Lontooseen ei kylla saa muuta kuin lerntokonesampylan kumijuustoviipaleella.

Kairoon saavuttua kentta yllatti siisteydellaan. Odotukseni maata kohtaan perustuvat kokemuksiini Intiasta. Kasittaakseni tamakin on selkeasti kehitysmaa. Hotellin jarjestamaa kuskia ei nakynyt missaan. Soiteltiin useamman kerran holtellille (siis klo 3 aamulla) ja lopulta kuski selvisi paikalle. Oli odottanut vaarassa terminaalissa. Kommunikaatio ei aina pelaa taydellisesti. Silti on sellainen tunne, etta englantia puhutaan Kairossa Intiaa yleisemmin ja yleisesti paremmin.

Hotelli on ok. Siisti huone, keskeinen sijainti Egyptian Museumia ja Nile Hiltonia vastapaata. Hinta taisi olla 80 dollaria yolta. Ei halpa, mutta huomattavasti naapurihotellia edullisempi. Tama on yllattavan kallis kaupunki, tai emme osaa etsia oikeita paikkoja tripadvisorista.

Egyptian Museum ei ole valtava rakennus, mutta esineita on paljon. Suurin osa on kylla ihan saman nakoista. Kymmenia eri kokoisia patsaita samoista ukkeleista. Varmaan teknologian rajoittamana kaikki veistetty samoihin asentoihin. Ainoa eritysen mielenkiintoinen juttu minun mielestani oli muumiohuone, jossa oli kuivuneita ruumiita. Seinilla oli kyltteja joissa pyydettiin pysymaan hiljaa ja nain kunnioittamaan kuolleita hallitsijoita, mutta ilmeisesti takalaisessa kulttuurissa hiljaisuus tarkoittaa kampin ostarin desibelitasoa. Matkaoppaat suosittelivat jakamaan museon kahdelle paivalle, koska yhdessa paivassa kaikkea ei ehtisi nakemaan. Meilla meni rauhalliseen tahtiin kierrellen kolme tuntia. Emme palkanneet opasta, koska toisin kuin matkaopaskirjat vaittivat, lahes kaikissa esineissa oli lyhyt selostus englanniksi. Voi olla etta oppailla olisi ollut jotain lisa-arvoa, mutta kokemuksieni perusteella museoissa oppaat jaarittelevat turhia jostain mitattomista esineista niin etta puole ryhmasta kyllastyy tai vaipuu uneen. Pyramideilla ja luxorissa varmasti paikkoihin liittyvat tarinat ovat tarkeita ja opas ehdoton.

Museon jalkeen lahdimme etsimaan opaskirjan suosittelemaa grilliravintolaa, mutta huonolla menestyksella. Teiden nimia ei ole yleisesti merkitty millaan kielella ja kun lopulta loysimme oikean osoitteen, ei siella nakynyt mitaan ravintolan nakoista. Loysimme myos toisen suositellun ravintolan, mutta voi olla ettei Egyptissa tarjota ruokaa klo 16-17. Ainakin tama ravintola oli kiinni. Paadyimme pizza hutiin lounaalle.

Ruoan jalkeen Cairo Toweriin, josta oli nakymat yli koko 20 miljoonan asukkaan kaupungin. Smogin takia ihan koko kaupunkia ja pyramideja ei nakynyt. Kairo ei ole kaupunki jossa haluaisin asua. Taalla viihtyy todennakoisesti juuri niin kauan, etta ehtii kayda nahtavyyksilla. Sen jalkeen kaipaisi vahan rauhaa, luontoa ja siisteytta. Ainakin kahta ensimmaista olisi tarjolla aavikolla, jos sinne saisi jarjestettya matkan.

Illalla soimme viela hotellin ravintolassa, mutta ruoassa ei ollut kehumista. Huomenna pyramideille.

Ai niin, naimme toki Tutankhamenin naamion ja aarteet. Ne olivat samanlaisia kuin kuvissa. Esineilla on vaikea tehda vaikutusta. En ole museoihminen.