Goa

23.2.-27.2.

Ennen matkaa tiesin Goan olevan turistikohde. Se mikä yllätti, oli miten vähän nuoria siellä oli. Pääasiassa turistit olivat pakettimatkailijoita Suomen maaseudulta, englantilaista alaluokkaa ja niitä venäläisiä, joilla ei ole varaa Eurooppaan tai Karibiaan. Oikeastaan kaikki paikalliset kauppiaat osasivat vähän suomea ja kaikki tunnistivat meidät heti suomalaisiksi, kun kuulivat puhettamme. Ulkonäön perusteella meitä pidettiin venäläisinä.

Hotelli oli oikein mainio, vaikkei siellä muita nuoria ollutkaan. Rannalle vei 100 metrin aidattu polku, jota vartioi hotellin vartija.

Stefi tuli ikävä kyllä kipeäksi toisena Goa-päivänäni, joten Nico ja Stefi eivät päässeet siellä ollessani hirveästi rannalle tai muutenkaan hotellin ulkopuolelle. Yksin en minäkään viitsinyt hirveästi viettää aikaa rannalla. Äiti oli samaan aikaan Goalla ja kävimme yhtenä päivänä venekierroksella katsomassa Goaa mereltä ja ihmettelemässä kun muut turistit innostuivat delfiineistä.

Viimeisenä iltana, perjantaina, kävimme Nicon kanssa tutustumassa opaskirjojen ja hotellin henkilökunnan kehumaa Mambos yökerhoa, joka tuotti pettymyksen. Musiikki oli yhtä geneeristä kuin Helsingissä, eikä paikka muutenkaan poikennut keskitason helsinkiläisestä klubista. Hinta oli sen sijaan korkeampi.

Goalla oli lämmintä, mutta paikka oli täynnä turisteja. Paikka ei ollut sellainen nuorison hengailupaikka mitä olin odottanut. Toisaalta olin Goalla vain kolme päivää, joten en oikeastaan nähnyt muuta kuin Bagan alueen. Yksi kaverini kertoi pohjoisemmassa olleen vähemmän turisteja ja lähinnä vain hippejä. Lisäksi Goalta pitäisi löytyä vähemmän ruuhkaisiakin rantoja, missä vedessäkin voi lillua vähemmän muoviroskaa. Uskon silti, että paremmat biletys/rantapaikat löytyvät muualta kuin Goalta.