Egyptissa. (2. päivä - Kairo / pyramidit)

Tanaan heratys yhdeksalta, aamiainen hotellilla ja suunta pyramideille. Hyppasimme hotellin lahistolla valkoiseen taksiin (naissa on mittarit, muissa todennakoisesti ei) ja suuntasimme pyramideille. Taksimatka taisi maksaa lopulta 30 puntaa. Lahella pyramideja kadulla säntäili ihmisia ja joku kaveri hyppasi etupenkille. Tyyppi yritti selittaa ettei pyramideille paase autolla, vaan turistien on mentava joko hevosella tai kamelilla. Olimme lukeneet turistioppaista tastakin tempusta, joten kieltaydyimme jyrkasti ja tyyppi hyppasi pettyneena ulos. Kielsimme kuljettajaa enaa pysahtymasta ja ajoimme loppumatkan huitovien kamelikaupustelijoiden ohi pyramidialueen portille.

Vanhasta, mutta vailla expiration datea olevasta Penn Staten opiskelijakortistani oli taas iloa ja sain puolihintaiset opiskelijaliput. Khufun pyramidi (Great Pyramid) aukeni vasta myohemmin iltapaivalla, joten valitsimme "sokerikuorrutteisen" Khafren pyramidin. Opiskelijalippu pyramidialueelle maksoi 30 ja sisalle pyramidiin 15 puntaa.

Ulkona tormasimme heti kaupustelijoihin, joilta Dani osti joitakin kiviveistoksia. Meidan hatut vaihdettiin huiveihin ja tyypit halusivat valttamatta ottaa kuvan ja vaatia rahaa. Kivikauppias tyonsi lisaksi kateeni pussillisen veistoksia ja sanoi niiden tulevan kaupan paalle Danin ostokseen. Nainhan ei lopulta ollut, vaan kaikesta tasta olisi pitanyt maksaa jotain. Lopulta suostuin maksamaan jotain, mutta en saanut vaihtorahaa. Pitkan vaittelyn jalkeen marssin takaisin veistosten luokse ja kahmaisin muutamat pyramidit lisaa. Myyja olisi halunnut naista jonkun lisahinnan, koska rahat pitanyt tyyppi ei kuulemma ollut samaa porukkaa. Ihan sama minulle. Sanoin joko pitavani veistokset tai myyja hakee rahani toiselta myyjalta. Kaikki kolme kauppiasta jaivat aanekkaasti riitelemaan ja itkemaan, mina poistuin veistosten, huivin ja oman lippikseni kanssa. Yksi alueen lukuisista poliiseista vihelteli pilliinsa ja meni huutamaan kaupustelijoilta. Olen varma etta ainakin kollektiivisesti kauppiaat parjasivat erittainkin hyvin taloudellisesti, mutta minullekin tuli hyva mieli kun pistivat pystyyn kunnon shown ja sain aikaan aanekasta hamminkia.

Khafren pyramidiin ei saanut vieda kameraa, mutta ei taskuja tai reppuja tutkittu. Kannykkakameraa ei myoskaan osattu pitaa kamerana, joten sain jotain kuvia napsittya. Pyramidin sisaan, johti jyrkka, ahdas ja pimea kaytava, joka meni ensin parikymmenta metria alas ja sitten ylos, paattyen ehka 6x4m ja 4m korkeaan hautakammioon. Lisaksi valissa oli joku kaytavan haarautuma, johon ei paassyt. Menimme sisalle vuorotellen toisen meista vahtiessa reppuja ja kameroita, eika menomatkalla ollut lisakseni muita. Hautakammiossakin vain yksi aasialainen pariskunta. Opaskirjojen varoitukset pahoista ruuhkista ovat toistaiseksi olleet turhia. Mihinkaan emme ole jonottaneet. Leffoissa pyramidien sisalla juostaan muumioita karkuun ja kaytavia risteilee sinne tanne ja aina taytyy varoa ansoja. Todellisuus oli tasta kaukana, mutta pyramidit olivat silti seka ulkoa etta sisalta hieno kokemus. Hieman harmitti, ettei nykyaan enaa saa kiiveta pyramidien huipulle. 80-luvulla kai sai. Joskus 1900-luvun alussa ainakin. Silloin olisi ollut parasta turistiaikaa melkein missa tahansa pain maailmaa. Turismi on pilannut turismin. Pyramidit onnistuivat vaikuttamaan koollaan, vaikka niista on kuvia nahnytkin. Sfinksi sen sijaan tuntui mitattoman pienelta.

Paluumatkan tulimme suurimmaksi osaksi metrolla gizan asemalta koptiseen, kristittyyn kaupunginosaan, jossa kavimme nopeasti museossa ja kirkossa. Museossa oli palasia vanhan luostarin raunioista. Yksi huone oli rakennettu uudelleen kayttaen muutamia loydettyja palasia. Ehka 30% oli alkuperaisia paloja. Jos koko luostari olisi rakennettu uudelleen kayttaen raunion osia, museo olisi ollut mielenkiintoisempi. Nayttely taynna puolikkaita pilareita ja seinan palasia ei vaikuttanut. Paluu hotellille metrolla, joka siis on todellakin hyva kulkuvaline Kairossa ja valkoiset taksitkin toimivat.