Minusta on hassua, että Josie on usein niin vastahakoinen menemään ulos ja sitä pitää vetää perässä, mutta jos mennään johonkin missä on koskematonta lunta, se muuttuu ihan eri eläimeksi. Tänäänkin päätin tarpoa Väiskin puiston kallioiden päälle katsastamaan mahdollisia pulkkamäkipaikkoja ja Josie lähti välittömästi juoksemaan ja hyppimään edellä. Eikä muistuttanut yhtään keski-ikäistä koiraa, vaan pentua. Jossain vaiheessa se ilmeisesti pääsi jonkun pupun jäljille tai ainakin nenä pysyi tiukasti maassa kiinni, niin että koko pää oli hangessa. Ei sieltä voinut nähdä mitään, enkä ymmärrä miten Josie voi hengittää, kun nenä on minuuttitolkulla kinoksessa. Onko Josiella siis lumikidukset?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ehkä Josien ei tarvitse hengittää kovin usein? Ainakaan Josie ei pesän valmistuksessa erityisemmin painota hyvää ilmanvaihtoa.
Ehkä sen vähäiset aivosolut jäätyvät lumessa ja se unohtaa hengittää?
Totta, Josie ei varmaan hengitä paljon. Sen rakentamat pesät on varsin ilmattomia. Ja ehkä sillä tosiaan on kidukset, aika söpö ajatus.
Jouluna minäkin nautin sen ulkoiluttamisesta kun se usein hyppeli hangessa ihan hulluna niin että joskus olin jopa kaatua eteenpäin kun se kiskoi niin kovaa!
Hassua, että Jkin on lumieläin -Luultavasti siinä löysässä lumessa on ihan tarpeeksi hengitysilmaa, kun ne voivat loputtomasti työntää kuonoa syvälle. Niñalla on nyt vielä viikon ylipaksu turkki, joten kävelyn jälkeen on kuitenkin pakko kotiutua kylppärin kautta oli se sitten kierinyt tai ei.
Lähetä kommentti