Chennaissa

18.-23.2.

Saavuimme siis Nicon ja Stefin kanssa Chennaihin 16.2. illalla ja menimme seuraavana päivänä Pondicherryyn vajaaksi kahdeksi päiväksi. Tästä eteenpäin matkanteko oli rauhallisempaa. Minä olin Chennaissa kuusi päivää, Nico ja Stefi neljä päivää.

Tämän käynnin aikana kävin kolme kertaa räätälillä antamassa mittoja ja kokeilemassa uutta pukuani. Chennaista lähtiessä se näytti olevan hyvällä mallilla ja sen pitäisi olla tulossa isän ja äidin mukana huomenna.

Chennaissa kävimme testaamassa Madras Clubin uima-altaan ja poolside cafén ruokavalikoimat. Hyvää oli ja allas oli miellyttävä. Meidän lisäksi ei ollut muita käyttäjiä.

Ohjelma Chennaissa oli kaikenkaikkiaan aika täynnä ohjelmaa. Yhtenä päivänä heräsimme joskus viiden aikaan, jotta ehdimme aamuseitsemältä (muistinko ajat oikein?) lähikylään yhden Salcompilaisen häihin. Sieltä jatkoimme vielä Hand in Hand kylään vihkimään vedenpuhdistamoa ja jakamaan sadoille lapsille lahjapusseja, sekä Hand in Handin ammattioppilaitokseen jakamaan diplomeja valmistuneille. Jälkimmäisessä tuli Nicolle, Stefille ja minulle yllätyksenä, että mekin jaoimme niitä diplomeja. Oppilaat vieläpä jakoivat meille ruusut ja huivit lahjoiksi. Länsimaisen perinteen mukaan yleensä valmistuneille annetaan lahjoja. Intia on monin tavoin erilainen.

 

Chennai oli yllättävä kokemus. Suuresta väkiluvusta huolimatta jotenkin oletin sen olevan saman tyyppinen paikka kuin Manaus. Eli en odottanut sen olevan moderni kaupunki, josta löytyy hienoja kauppoja ja ravintoloita. Tosi hyviä ravintoloita oli kuitenkin ainakin riittämiin tälle lyhyelle käynnille ja kaupunki oli ehdottomasti siistein ja modernein missä kävimme matkan aikana. Yökerhoja ja baarejakin olisi kuulemma ollut. Kuvausten perusteella hienoja ja mahdollisesti kalliita. Niihin emme ehtineet tutustua ja sitäpaitsi tiesimme baarien odottavan Goalla (olimme väärässä).