Matkasta on jo viikko. En ehkä muista kaikkia yksityiskohtia—olisi pitänyt kuitenkin kirjoittaa jutut valmiiksi puhelimella, vaikkei kunnon nettiyhteyttä ollutkaan.
Kuninkaiden laaksoon menimme perjantaina kai joskus kymmenen aikaan aamulla. Kuvia ei saanut ottaa. Kamerat olisi kai pitänyt ainakin kylttien mukaan jättää turisti-infoon, mutta sehän ei käynyt, koska olimme aikeissa kävellä vuorten yli Hatshepsutin temppelille. Turvatarkastuksessa näytimme sen verran harmittomilta, ettei taskuja tarvinnut tyhjentää tai edes reppua ottaa pois selästä metallinpaljastimen läpi kävellessä. Kamerat tuli siis helposti salakuljetettua sisään. Sisällä joku heti kertoi ettei kameroita saa tuoda ja tarjoutui oppaaksi. Sanoi myös, että jos meillä on kamerat, hän ei kerro kenellekään, mikäli lupaamme olla ottamatta kuvia haudoissa. Kuvien ottamisesta kuulemma saisi 1000 punnan sakon. Myöhemmin olen netistä lukenut, että siitä seuraisi alueelta poistaminen ja palata saisi vain uutta pääsylippua vastaan. Eli 100 punnan tappio. No ei me mitään kuvia silti olisi otettu, koska haluan kyllä hautojen säilyvän hyvässä kunnossa vielä ainakin toiset 4000 vuotta.
Ramses VI, Tutankhamon ja joku kolmas hauta vaativat erilliset liput, n. 100 puntaa/kpl. Muihin hautoihin sai ostettua 85 punnan lipun, joka oikeutti käyntiin kolmessa haudassa. Olimme etukäteen lukeneet eri haudoista ja päätimme käydä Seti I (pisin käytävä), Horemheb (Sinuhessa—nousee armeijan komentajasta faaraoksi) ja Tuthmosis III:n haudoissa. Kaksi ensimmäistä olivat suljettu, joten suunnitelmat uusiksi. Ramses III oli lähellä, joten menimme sinne. Se oli backup listallamme, koska oli myös pitkä käytävä. Meremptah tai joku sellainen vaikutti myös mielenkiintoiselta ja oli opasteiden mukaan auki. Ei sinne kyllä sisään päässyt kuin kalterit murtamalla. No, Amenhotep II:n haudasta luvattiin sokkeloista ja pitkää käytävää tai jotain muuta mielenkiintoista. Mentiin sinne ja todettiin senkin olevan kiinni. Suuntasimme suoraan alkuperäisen listan mielenkiintoisimmalle haudalle, eli Tuthmosis III:n haudalle, joka onneksi oli auki. 30 metrin korkeudessa oleva sisäänkäynti, muutamat portaat ylös ja alas, ahdasta käytävää. Ihan hyvä. Ulkona 40 astetta lämmintä, joka haudan kuumuuteen ja kosteuteen verrattuna oli miellyttävän viileätä. Kolmanneksi haudaksi emme enää keksineet mitään, joten menimme Ramses I:n hautaa ihmettelemään, koska se oli vuorien yli vievän aasipolun vieressä. Mitäänsanomaton pikkuhauta.
Aasipolulla joku kaapumies tarjoutui oppaaksi. Emme suostuneet. Mies ei luovuttanut, vaan seurasi ja kertoi edelleen miä reittiä polku menee. Ei kuulemma tarvitse maksaa mitään, koska kaveri on Valley of Kingsissä töissä oppaana. Jaaha. Kun ei oppaasta kerran päässyt eroon, sanottiin, että voit sitten kävellä meidän kanssa jos välttämättä tahdot. Lähdettiin sitten kaapumiehen kanssa hieman eri polulle kuin kirjojen mukaan olisi menty. Olimme lukeneet polun olevan suhteellisen lyhyt, mutta ensimmäinen 100 metriä on jyrkkää nousua. Sen jälkeen tasaista ja helppoa. Valitsemallamme polulla ensimmäinen 100 metriä oli jyrkkää ja raskasta, mutta ei mitään verrattuna siihen vuorikiipeilyyn mitä harrastettiin myöhemmin. Lähdimme laskeutumaan kuiluun jyrkkää kalliorinnettä alas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kallion seinämää halaten, selän takana puolen metrin päässä 50 metrin pudotus kiviseen kuolemaan. Yritimme väittää, että reitti on aivan liian vaarallinen, mutta tämä olisi kuulemma vaikein osuus. Yeah right. Jatkoimme silti matkaa. Taakse katsoessa näytti mahdolliselta vielä palata, joten tilanne ei ollut mahdoton.
Näköalat olivat hienot
Yhden kielekkeen päällä opas sitten ilmoitti haluavansa maksun. 100 dollaria tai mitä lie per henki. Kieltäydyimme ja sanoimme maksavamme jotain perillä. Toki arvasimme, että opas jossain vaiheessa haluaa rahaa, mutta tällainen kiristysyritys on jo ärsyttävää. Teki mieli tuupata kaveri alas, mutta siinä olisi mennyt meidän reput ja niiden mukana juomapullot. Ehkei me silti oltaisi ryhdytty tappajiksi…
Jo tässä vaiheessa pidimme “polkua” liian vaarallisena
Perille päästiin lopulta, jalat ja kädet täristen, lievä huimaus ja kylmät väreet. Kuumeinen olo. Tunnin vuorikiipeilyn jälkeen 40 asteen paahtavassa auringonpaisteessa voi olla aika varma, että kyse oli nestehukasta. Ei muuta kuin Hatshepsutin temppelin turisti-infoon vettä tankkaamaan. Puolen tunnin huilin ja parin vesilitran jälkeen eteenpäin.
“Polkumme” johti muuten ihan temppelin liepeille ja jälkikäteen ilmeni, että olisimme päässeet temppeliin ilman lippuja. Liput kun tarkistettiin lipunmyynnin vieressä, ei temppelillä. Itse temppeli oli ihan hieno, uskomattoman hyvin säilynyt. Eiköhän tämän päivän pysyvin muisto kuitenkin ollut oikeasti hengenvaarallinen vuorikiipeilymme.
Laskeuduimme temppelin takana olevalta mäeltä, saapuen kuvan vasempaan reunaan. Kuninkaiden laakso on oikealla kukkulan toisella puolella
4 kommenttia:
Tuota sanoisin sankariteoksi - meille ei sanottu, että laaksosta voisi KÄVELLEN päästä Hatshepsutille, vaan oli melkoinen bussimatka. Kai tiesitte, että H. rakensi temppelin sun muuta poika-ystävälleen, josta kansa ei oikein pitänyt. Oliko niin, ettette sitten päässeet yhteenkään merkittävään kuningashautaan. Miksikäköhan niin monet oli suljettu ..
Ramses III oli viimeinen merkittävistä sotilasfaaraoista. Hauta on myös jos kai yksi syvimmistä ja pisimmistä, mikä kuvastaa faaraon merkitystä. Lyhytikäisillä faaraoilla oli pienet haudat--niitä ei ehditty louhia loppuun, eikä ollut hirveästi tarinoita, mitä piirrellä seinille. Tutankhamonin hautahan on yksi pienimmistä ja mitättömimmistä. Merkittävä sen takia, että se löydettiin koskemattomana, kaikkine aarteineen. Käsitykseni mukaan siellä ei nyt ole muuta erikoista kuin Tutankhamonin muumio.
Tuthmosis III:n hauta sen sijaan on laakson vaikeapääsyisin hauta, minkä lisäksi se on hyvin pitkä käytävä. Tämän johdosta se on hautana merkittävä. Faaraosta en tiedä. Tutankhamon ja Ramses II lienevät ainoat tunnetut faaraot. Ei haittaa, ettei Ramses II:n hautaa nähty, nähtiinhän me kyseinen herra face to face Egyptiläisessä museossa, Kairossa, kohtuullisen hyvin säilyneenä.
Ramses III:n haudan kaivuut olivat osin työn alla, eikä koko hautaa päässyt näkemään. Kolmesta näkemästämme haudasta siis vain Tuthmosis III oli näkemisen arvoinen. Minua eivät hieroglyfit jaksaneet niin kiinnostaa. Harmitti vähän, ettei siellä näkynytkään ansoja haudanryöstäjien varalta. Kiinnostavaa oli silti miten vaikeapääsyiseksi hautoja yritettiin tehdä.
Uskon että kuumuus ja vuoristokiipeily noissa maisemissa voi olla tappavaa, mutta kun kaikki meni hyvin, on hauska lukea tällaisia juttuja. En viitsi ajatellakaan muita vaihtoehtoja.
Hautakäytävät kuulostavat jännittäviltä. Ehkä pitäisi mennä Egyptiin?
Siellä on muuten mahdollista mennä ratsastusreissullekin. Ilmeisesti niitäkin on (siis hevosilla) mahdollista järjestää yön yli jonnekin aavikolle. Pitää vaan osata valita sellainen putiikki, joka kohtelee hevosiaan hyvin, eikä myöskään huijaa asiakkaita. Voi olla vaikeata, jos ei ole jotain luotettavaa kontaktia.
Lähetä kommentti