Ratsastusta

Kävin tänään aamulla ratsastamassa. Väsytti vähän, kun olin katsonut yöllä Super Bowlia, joka päättyi joskus viiden aikaan aamulla. Ratsastus oli klo 10 Järvenpäässä.

Tarkoitus olisi mennä äidin ja isän kanssa kahden päivän ratsastusvaellukselle Australiassa pääsiäislomalla ja vaikka vaellus on kuulemma räätälöity aloittelijalle sopivaksi, oli suositeltavaa silti kokeilla hevosen selässä istumista edes kerran etukäteen.

Aloittelijaryhmiä ei ollut, joten olin yksityistunnilla. Opin ohjaamaan ja pysäyttämään. Vaihteista osaan kävelyn ja ravin alkeet. Laukkaan ei edetty. Alkuun tuntui, että istun kovin korkealla ja satula heiluu huolestuttavasti, mutta jo muutaman minuutin jälkeen satulassa oli ihan turvallisen tuntuista. Nyt olen täysinoppinut. Keskiviikolle voi varata vielä toisen ajan, jos tuntuu tarpeelliselta ja jos se sopii aikatauluuni.

Olen riippuvainen kuivauskoneesta

Maltan reissun jälkeen olen ollut joka päivä töissä. Viikonloppuna vain viitisen tuntia kunakin päivänä. Arkena klo 20-24 asti. Matkan jälkeen piti kuitenkin saada pyykit pestyä, joten matkan jälkeisenä maanantaina pesin kaksi koneellista töiden jälkeen—joskus puolelta öin ja unohdin vaatteet koneeeseen. Seuraavana päivänä samat vaatteet uudelle pesukierrokselle ja kuivuriin. Samalla seuraava pyykkilasti koneeseen. Toisen koneellisen jätin kuivumaan yöksi. Aamulla heräsin siihen, että kuivuri piipitti. Vaatteet eivät olleet kuivuneet, vaan kuivuri oli ilmeisesti jossain vaiheessa keskeyttänyt ohjelman. Ei se mitään, laitoin koneen taas päälle ja menin töihin.

Töistä tullessa kuivuri piipitti jälleen, eivätkä vaatteet olleet kuivuneet. Laitoin koneen taas päälle ja vartin päästä avasin luukun todetakseni ettei kuivurin lämmitys toimi. Pitää soittaa huoltoon.

Olen riippuvainen kuivauskoneesta. Sen olen näiden kahden viikon aikana huomannut. Minulla ei ole mitään paikkaa mihin ripustaa vaatteita. Vintillä olisi pyykkinaruja, mutta en viitsi raahata pyykkejä sinne asti. Niinpä olen levittänyt vaatteet ja lakanat ympäri kotia ja oikeastaan jättänyt vain yhden pätkän soffasta, sängyn ja keittiön pöydän tyhjäksi. Kun olen yötä päivää töissä, se ei haittaa hirveästi, mutta koska olen yötä päivää töissä, en myöskään jaksa töiden jälkeen keräillä kuivia vaatteita. Lisäksi olisi vielä kasoittain likaista pyykkiä pestävänä. Jotenkin oli helpompaa kerätä vaatteet kuivurista ja viikata, kuin kerätä vaatteita ympäri kotia. Toivottavasti saan huollon tilattua pian.

Kesän purjehduksia kartalla

Sain siirrettyä GPS:n tallentamia purjehdusreittejä kesältä HeiaHeia-nettipalveluun. En ole ihan tyytyväinen palveluun, mutta se on paras minkä olen löytänyt. Sieltä ei näy mihin aikaan olen ollut liikkeellä tai miten pitkä matka on kyseessä. Oikeastaan siellä on vain päivämäärä ja reitti kartalla. Haluaisin myös, että olisi mahdollista katsoa kaikkia reittejä kartalta samaan aikaan, että saisi paremman kokonaiskuvan. Nyt näkyy vain yksittäiset päivämatkat.

Jos päivämäärät ovat nyt oikein, heinäkuun purjehdusreissu oli seuraavanlainen:

Inkoo - Turku/Ruissalo, 4. – 8.7.
Mukana Antti, Pekka, Alex, Steph

Su 4.7. Inkoo - Barösund (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ma 5.7. Barösund - Kifskär (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ti 6.7. Kifskär – Kasnäs - Ånsören (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ke 7.7. Ånsören - Nauvo
To 8.7. Nauvo - Turku (ei karttaa)

Pe 9.7. – Su 11.7. Turku/Ruissalo Ruisrockissa
Miehistön vaihto. Pekka Helsinkiin. Alex&Steph bussilla Hki lentokentälle ja Amsterdamiin.

Turku/Ruissalo – Tukholma, 9. – 16.7.
Mukana Antti, Nico

Su/Ma yö 11-12.7. Ruissalo – Härjänmaankari (Merikarhu-saari)
Ma 12.7. Härjänmaankari – Storogskär (Merikarhu-saari)
Ti 13.7. Storogskär – Mariehamn (ei karttaa)
Ke 14.7. Mariehamn – Arholma, Ruotsi
To 15.7. Arholma – Särsö (Merikarhu-saari)
Pe 16.7. Särsö – Tukholma (Vasahamn)

Pe 16.7. – Ma 19.7. Tukholmassa
George ja Wyc Tukholmaan lauantaina. Nico kotiin sunnuntaina. Kati ja Jaska Tukholmaan maanantaina.

Tukholma – Espoo, 19. – 27.7.
Mukana Antti, Kati, Jaska, Wyc, George

Ma 19.7. Tukholma – Särsö (Merikarhu-saari)
Ti 20.7. Särsö – Mariehamn
Ke 21.7. Mariehamn – Haplot/Lamman (Merikarhu-saari; ei karttaa)
To 22.7. Haplot/Lamman – Ånsören (Merikarhu-saari)
Pe 23.7. Ånsören – Kasnäs – Kifskär (Merikarhu-saari)
Wyc ja George Kasnäsin kauppasatamassa bussiin ja kotiin Espooseen.
La 24.7. Kifskär – Matgrufvan (Merikarhu-saari)
Su 25.7. Matgrufvan – Barösund (Merikarhu-saari)
Ma 26.7. Barösund – Inkoo – Skrubbö (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Tatu mukaan Inkoosta
Ti 27.7. Skrubbö – Haukilahti

Ke 28.7. pyykin pesua, pakkaamista kotona
To 29.7. Lento NYCiin kaverin häihin

Sumussa

Kertomus Egyptistä ei ole päättynyt, mutta elämä on jatkunut myös matkan jälkeen, joten blogi käy nyt Suomessa. Espoon, Kirkkonummen ja Porkkalan saaristossa.

Perjantaina oli aurinkoista ja lähes pilvetön taivas

Lähdimme perjantaina töiden jälkeen purjehtimaan porukalla Ilkka, Juho, Tatu ja minä. Suunta Skrubbööhön kevyessä tuulessa ja yllättävän lämpimässä säässä.

Ensimmäinen kuva perjantai-iltana, toinen lauantaiaamuna. Hieman eri kohdasta otettu, mutta sama kohde, sama suunta. Taustalla näkyvä Skrubbö on ehkä 50 metrin päässä Linlandenista, jossa meidän vene oli. Näkyvyys aina nollassa. Lähdimme silti myöhemmin iltapäivällä liikkeelle, kun näkyvyys oli hieman parempi, satamaan saapui Helsingistä vene ja löysimme tietokoneeltani aiemmin kesällä tallennetun reitin Haukilahteen. Kartat olin onnistunut poistamaan koneelta, joten tietokone näytti vain meidän sijainnin ja vaaleanpunaisen viivan, joka oli aiemmin kuljettu reitti. Tämä viiva, satunnaiset näköhavainnot, kartta, kompassi ja kokemus olivat riittävät navigaatiovälineet.

Haukilahden sataman sisäänkäynnin reimari

Oli surrealistisen tuntuista, kun sumun keskeltä välillä kuului sumutorvien ääniä. Välillä kuulimme jonkun toisen veneen moottorin ääntä läheltäkin, joskus sumusta ilmestyi parinkymmenen metrin päähän vene, joka hetkeä myöhemmin lipui näkymättömiin. Kytön puna-vihreätä porttia etsiessä pysäytimme vauhdin, kun syvyys tippui liian nopeasti 40 metristä alle kymmeneen. Hetkeä myöhemmin muutaman kymmenen metrin päässä häämöttikin Kytön linjataulu ja ranta. Haukilahden rannassa kelluimme hiljalleen kohti satamaa, mutta edessä avautuikin näkymä hiekkarannasta. Tarkistus GPS:tä ja suunta kohti länttä. Reilu kymmenen metriä myöhemmin häämötti sataman suuaukko.

Kartalla näkyvät vaaleanpunaiset viivat ovat kulkemamme reitit. Alempi, suorempi on aiemmin kesällä kuljettu. Ylempi, joka koukkaa rannan kautta on sumussa harhailtu.

Tässä kuvassa väylää seuraava reitti on kesällä hyvässä säässä ajettu. Kytön rannassa käytiin sumussa. Tästä myös näkee, ettemme kompassisuunnan mukaan ajaen ihan osuneet porttiin, vaan kiersimme vihreän väärältä puolelta, poijun ja luotojen välistä. Näimme luodot luonnossa, vihreästä poijusta ei tietoakaan.

Kuten kuvista näkee, emme ihan älyttömän vaarallisilla vesillä käyneet, varsinkin kun vauhti oli rauhallista uintivauhtia. Tuntemattomilla vesillä olisi silti voinut olla aika kuumottavaa.

Syy miksi emme täysin seuranneet aiemmin tallennettua reittiä oli että useimmiten ajamme tämän Skrubbö-Haukilahti reitin, kuten monet muutkin, hieman oikaissen. Hyvällä näkyvyydellä se on ok, kun tietää minkä luotojen läheltä voi mennä. Väylän pohjoispuolella on kivikkoisempaa, emmekä halunneet riskeerata liian pohjoiseen joutumista tai oikaisua väylän pohjoispuolella. Kun nyt jälkikäteen laitoin koneelle kartat ja asetin tallennetut reitit karttojen päälle, ilmeisesti olisimme voineetkin seurata aiempaa reittiä aika hyvin, koska se seuraa aika tarkasti virallista väylää. Eilen meillä siis näkyi koneen näytöllä vain ja ainoastaan omaa sijaintiamme merkitsevä veneen kuva ja nuo kaksi vaaleanpunaista viivaa.

Loput kuvat Picasassa: http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/Syyspurjehdusta102010?feat=directlink

Opiskelijavalinnat

http://www.soininvaara.fi/2010/03/11/tyourien-pidentaminen-2/

Soininvaara mainitsi ihan fiksuja juttuja blogissaan. Esimerkiksi sen, että uhrautuu jopa useita vuosia pääsykokeisiin ja koulutetaan järjetön määrä tutkijoita. Näissä olen täysin samaa mieltä.

Kommenteissa monet pohtivat tuota pääsykoejärjestelmää ja oli ehdotuksia, että pääsykokeet voisi korvata ylioppilaskirjoituksilla tai standardoidulla kokeella. Oli myös ehdotuksia, että pääsykokeiden sijaan kaikki halukkaat otetaan mukaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen karsitaan osa pois. Siinä vaiheessa kun itse selasin kommentteja, ei kukaan ollut vielä maininnut amerikkalaista (varmasti käytössä muuallakin) tapaa, eli valitaan opiskelijat useamman kriteerin perusteella. Jos kerran Amerikassa on mahdollista valita opiskelijat esim lukioarvosanojen, SAT-kokeen, haastattelun, harrastusten (esim partiojohtaja voi saada lisäpisteitä) ja vapaamuotoisen hakemuksen tai esseen yhdistelmällä, miksei samaa osattaisi käyttää Suomessa?

Myös sitä opiskelijoiden karsimista käytetään Amerikassa. Jos ei keskiarvo ole riittävä, voi joutua “academic probationille”, jolloin arvosanat on saatava nousemaan vuoden sisään. Muuten lentää ulos.

Amerikassa toimii myös se, että vasta ensimmäisen vuoden jälkeen valitaan pääaine. Ensimmäisenä vuonna ei useimmissa yliopistoissa tarvitse olla edes alaa valittuna, vaan voi opiskella jonkun kurssin luonnontieteitä, jonkun kauppatieteitä ja vaikka jonkun fysiikan kurssin. Tutkintoon sisältyy tietty määrä valinnaisia kursseja ja niitä ensimmäisen vuoden “turhia” kursseja voi käyttää valinnaisina. Uskon että tällä tavalla menee vähemmän aikaa turhaan opiskeluun (i.e. lukeminen väärän alan pääsykokeeseen, josta ei saa mitään opintopisteitä, eikä näinollen edistä opiskelua) ja opiskelijat päätyvät paremmalla todennäköisyydellä oikealle alalle. Uskon myös, että proffan opastuksella näistä opiskeluista saa myös enemmän irti kuin pelkällä pääsykoekirjojen pänttäämisellä.

Kansanedustajien tulot Suomessa ja Amerikassa

Tämä ei liity mitenkään Intian matkaani.

http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/17655

En pidä Olli Herralasta, enkä juurikaan arvosta tyypin mielipiteitä. Kansanedustajien palkat ja laatu sen sijaan ovat ihan kiinnostavia aiheita. Myös erot Amerikan ja Suomen välillä ovat kiinnostavia. Minulla on sellainen tunne, että syystä tai toisesta Suomessa on tuhottomasti julkkiksia ja urheilijoita ehdolla ja valittuina, kun taas Amerikassa poliitikot ovat lähes poikkeuksetta miljonäärejä. Pari julkkispoikkeustakin on—esimerkiksi “Governator” Arnold Schwarzenegger, Minnesota entinen kuvernööri, showpainija Jesse Ventura ja Sarah Palin (Alaskan toinen perintöprinsessa vuodelta 1984). Silti Suomessa tuntuu olevan enemmän kaikenmaailman juoksijoita, nyrkkeilijöitä, missejä ja laulajia ehdokkaina ja edustajina.

USAssa perusmissillä ei ole varaa kalliiseen kampanjaan, enkä ole lainkaan varma, että Amerikan tyhmäksi haukuttu kansa hyväksyisi misseyttä riittäväksi CV:ksi kongressiedustajalle. Suomessa kampanjointi on puoli-ilmaista ja misseys on jostain syystä riittävä todiste osaamisesta.

Toki USAssa on urheilijoita ja leffatähtiä, joilla on ihan riittävästi rahaa kampanjointiin, mutta Arnold on silti harvinaisuus. Eli voiko olla, että USAssa pelkkä raha ja tunnettu naama ei riitä, vaan suusta pitää tulla järkevää puhettakin, mutta Suomessa pelkkä naama riittää? Miksi?

Vatsatauti Suomessa

Monen loma Intiassa on mennyt pieleen vatsataudin takia. Minun vatsani kesti hyvin Intian haasteet. Palasin Suomeen sunnuntaina ja tiistai-iltana oli vähän huono olo. Olin onnistunut juomaan kokiksen mukana pullon kaulasta lohjenneen sirpaleen, joten oletin huonon olon olevan lähinnä kuviteltua, kun luin Googlesta tarinoita siitä miten lasinsiru viiltää auki koko ruoansulatuskanavan ja seuraa kivulias ja varma kuolema. Ilmeisesti lasinsiruista ei yleensä koidu mitään ongelmia. Pienet lapsetkin syövät varmaan päivittäin jotain hiekkaa, pikkukiviä ja leluja.

Huono vointi ei ehkä ollut kuitenkaan kuviteltua, koska keskiviikkona jouduin töissä ravaamaan koko päivän vessassa ja illalla nousi kuumekin 38,6 asteeseen. Kun kello Intiassa oli jo puoli kolme yöllä, vakiolääkärini oli jo nukkumassa. Netistä löytyi kuitenkin google-haulla “terveyskeskus” terveysneuvonnan puhelinnumero (http://www.0910023.fi/). Sieltä osattiin kertoa, etten ole välttämättä kuolemansairas, eikä kyseessä välttämättä ole koleera, malaria tai muu Intiasta poimittu tauti. Todennäköisempänä pidettiin Suomessa tällä hetkellä riehuvaa norovirusta.

Piti tulla takaisin Suomeen kokeakseni sellaista mitä odotin Intiassa.