Egyptissa. (2. päivä - Kairo / pyramidit)

Tanaan heratys yhdeksalta, aamiainen hotellilla ja suunta pyramideille. Hyppasimme hotellin lahistolla valkoiseen taksiin (naissa on mittarit, muissa todennakoisesti ei) ja suuntasimme pyramideille. Taksimatka taisi maksaa lopulta 30 puntaa. Lahella pyramideja kadulla säntäili ihmisia ja joku kaveri hyppasi etupenkille. Tyyppi yritti selittaa ettei pyramideille paase autolla, vaan turistien on mentava joko hevosella tai kamelilla. Olimme lukeneet turistioppaista tastakin tempusta, joten kieltaydyimme jyrkasti ja tyyppi hyppasi pettyneena ulos. Kielsimme kuljettajaa enaa pysahtymasta ja ajoimme loppumatkan huitovien kamelikaupustelijoiden ohi pyramidialueen portille.

Vanhasta, mutta vailla expiration datea olevasta Penn Staten opiskelijakortistani oli taas iloa ja sain puolihintaiset opiskelijaliput. Khufun pyramidi (Great Pyramid) aukeni vasta myohemmin iltapaivalla, joten valitsimme "sokerikuorrutteisen" Khafren pyramidin. Opiskelijalippu pyramidialueelle maksoi 30 ja sisalle pyramidiin 15 puntaa.

Ulkona tormasimme heti kaupustelijoihin, joilta Dani osti joitakin kiviveistoksia. Meidan hatut vaihdettiin huiveihin ja tyypit halusivat valttamatta ottaa kuvan ja vaatia rahaa. Kivikauppias tyonsi lisaksi kateeni pussillisen veistoksia ja sanoi niiden tulevan kaupan paalle Danin ostokseen. Nainhan ei lopulta ollut, vaan kaikesta tasta olisi pitanyt maksaa jotain. Lopulta suostuin maksamaan jotain, mutta en saanut vaihtorahaa. Pitkan vaittelyn jalkeen marssin takaisin veistosten luokse ja kahmaisin muutamat pyramidit lisaa. Myyja olisi halunnut naista jonkun lisahinnan, koska rahat pitanyt tyyppi ei kuulemma ollut samaa porukkaa. Ihan sama minulle. Sanoin joko pitavani veistokset tai myyja hakee rahani toiselta myyjalta. Kaikki kolme kauppiasta jaivat aanekkaasti riitelemaan ja itkemaan, mina poistuin veistosten, huivin ja oman lippikseni kanssa. Yksi alueen lukuisista poliiseista vihelteli pilliinsa ja meni huutamaan kaupustelijoilta. Olen varma etta ainakin kollektiivisesti kauppiaat parjasivat erittainkin hyvin taloudellisesti, mutta minullekin tuli hyva mieli kun pistivat pystyyn kunnon shown ja sain aikaan aanekasta hamminkia.

Khafren pyramidiin ei saanut vieda kameraa, mutta ei taskuja tai reppuja tutkittu. Kannykkakameraa ei myoskaan osattu pitaa kamerana, joten sain jotain kuvia napsittya. Pyramidin sisaan, johti jyrkka, ahdas ja pimea kaytava, joka meni ensin parikymmenta metria alas ja sitten ylos, paattyen ehka 6x4m ja 4m korkeaan hautakammioon. Lisaksi valissa oli joku kaytavan haarautuma, johon ei paassyt. Menimme sisalle vuorotellen toisen meista vahtiessa reppuja ja kameroita, eika menomatkalla ollut lisakseni muita. Hautakammiossakin vain yksi aasialainen pariskunta. Opaskirjojen varoitukset pahoista ruuhkista ovat toistaiseksi olleet turhia. Mihinkaan emme ole jonottaneet. Leffoissa pyramidien sisalla juostaan muumioita karkuun ja kaytavia risteilee sinne tanne ja aina taytyy varoa ansoja. Todellisuus oli tasta kaukana, mutta pyramidit olivat silti seka ulkoa etta sisalta hieno kokemus. Hieman harmitti, ettei nykyaan enaa saa kiiveta pyramidien huipulle. 80-luvulla kai sai. Joskus 1900-luvun alussa ainakin. Silloin olisi ollut parasta turistiaikaa melkein missa tahansa pain maailmaa. Turismi on pilannut turismin. Pyramidit onnistuivat vaikuttamaan koollaan, vaikka niista on kuvia nahnytkin. Sfinksi sen sijaan tuntui mitattoman pienelta.

Paluumatkan tulimme suurimmaksi osaksi metrolla gizan asemalta koptiseen, kristittyyn kaupunginosaan, jossa kavimme nopeasti museossa ja kirkossa. Museossa oli palasia vanhan luostarin raunioista. Yksi huone oli rakennettu uudelleen kayttaen muutamia loydettyja palasia. Ehka 30% oli alkuperaisia paloja. Jos koko luostari olisi rakennettu uudelleen kayttaen raunion osia, museo olisi ollut mielenkiintoisempi. Nayttely taynna puolikkaita pilareita ja seinan palasia ei vaikuttanut. Paluu hotellille metrolla, joka siis on todellakin hyva kulkuvaline Kairossa ja valkoiset taksitkin toimivat.

Egyptissa. (1. päivä - Kairo)

Olen englantilaisen koulun luokkakaverin, Danin kanssa Egyptissa. Saavuttiin Kairoon Istanbulin kautta sunnuntaina aamuyolla. Hotellissa neljalta aamulla.

Istanbulin kentta oli ehka kallein missa olen kaynyt. Kebab, jonka kuvittelisi olevan edullista Turkissa, maksoi 14 euroa food courtissa, eika nayttanyt edes suomi-kebabin laatuiselta. Burger kingin whopper ateria irtosi hiukan alle 10 eurolla. Turkish Airlines sen sijaan oli seka Helsinki-Istanbul etta jatkolennolla Kairoon oikein hyva. Helsingissa jonotettiin check iniin kaksi tuntia, ilmeisesti johtuen uudesta tietokonejarjestelmasta ja alimitoitetusta henkilostomaarasta (2 tiskia auki, joista alkuun toinen oli vain olemattomille businessmatkaajille). Lennot olivat siis kuitenkin hyvat. Jalkatilaa riittavasti, vaikka toisella lennolla ei ollut edes exit-paikka. Molemmilla lennoilla tarjottiin taydet ateriat, vaikka lennot olivat vain parin tunnin mittaisia. Finskilla Lontooseen ei kylla saa muuta kuin lerntokonesampylan kumijuustoviipaleella.

Kairoon saavuttua kentta yllatti siisteydellaan. Odotukseni maata kohtaan perustuvat kokemuksiini Intiasta. Kasittaakseni tamakin on selkeasti kehitysmaa. Hotellin jarjestamaa kuskia ei nakynyt missaan. Soiteltiin useamman kerran holtellille (siis klo 3 aamulla) ja lopulta kuski selvisi paikalle. Oli odottanut vaarassa terminaalissa. Kommunikaatio ei aina pelaa taydellisesti. Silti on sellainen tunne, etta englantia puhutaan Kairossa Intiaa yleisemmin ja yleisesti paremmin.

Hotelli on ok. Siisti huone, keskeinen sijainti Egyptian Museumia ja Nile Hiltonia vastapaata. Hinta taisi olla 80 dollaria yolta. Ei halpa, mutta huomattavasti naapurihotellia edullisempi. Tama on yllattavan kallis kaupunki, tai emme osaa etsia oikeita paikkoja tripadvisorista.

Egyptian Museum ei ole valtava rakennus, mutta esineita on paljon. Suurin osa on kylla ihan saman nakoista. Kymmenia eri kokoisia patsaita samoista ukkeleista. Varmaan teknologian rajoittamana kaikki veistetty samoihin asentoihin. Ainoa eritysen mielenkiintoinen juttu minun mielestani oli muumiohuone, jossa oli kuivuneita ruumiita. Seinilla oli kyltteja joissa pyydettiin pysymaan hiljaa ja nain kunnioittamaan kuolleita hallitsijoita, mutta ilmeisesti takalaisessa kulttuurissa hiljaisuus tarkoittaa kampin ostarin desibelitasoa. Matkaoppaat suosittelivat jakamaan museon kahdelle paivalle, koska yhdessa paivassa kaikkea ei ehtisi nakemaan. Meilla meni rauhalliseen tahtiin kierrellen kolme tuntia. Emme palkanneet opasta, koska toisin kuin matkaopaskirjat vaittivat, lahes kaikissa esineissa oli lyhyt selostus englanniksi. Voi olla etta oppailla olisi ollut jotain lisa-arvoa, mutta kokemuksieni perusteella museoissa oppaat jaarittelevat turhia jostain mitattomista esineista niin etta puole ryhmasta kyllastyy tai vaipuu uneen. Pyramideilla ja luxorissa varmasti paikkoihin liittyvat tarinat ovat tarkeita ja opas ehdoton.

Museon jalkeen lahdimme etsimaan opaskirjan suosittelemaa grilliravintolaa, mutta huonolla menestyksella. Teiden nimia ei ole yleisesti merkitty millaan kielella ja kun lopulta loysimme oikean osoitteen, ei siella nakynyt mitaan ravintolan nakoista. Loysimme myos toisen suositellun ravintolan, mutta voi olla ettei Egyptissa tarjota ruokaa klo 16-17. Ainakin tama ravintola oli kiinni. Paadyimme pizza hutiin lounaalle.

Ruoan jalkeen Cairo Toweriin, josta oli nakymat yli koko 20 miljoonan asukkaan kaupungin. Smogin takia ihan koko kaupunkia ja pyramideja ei nakynyt. Kairo ei ole kaupunki jossa haluaisin asua. Taalla viihtyy todennakoisesti juuri niin kauan, etta ehtii kayda nahtavyyksilla. Sen jalkeen kaipaisi vahan rauhaa, luontoa ja siisteytta. Ainakin kahta ensimmaista olisi tarjolla aavikolla, jos sinne saisi jarjestettya matkan.

Illalla soimme viela hotellin ravintolassa, mutta ruoassa ei ollut kehumista. Huomenna pyramideille.

Ai niin, naimme toki Tutankhamenin naamion ja aarteet. Ne olivat samanlaisia kuin kuvissa. Esineilla on vaikea tehda vaikutusta. En ole museoihminen.

Amerikassa mietitään yliopistojärjestelmän muokkausta

Törmäsin netissä Business Weekin artikkeliin (http://www.businessweek.com/bschools/content/sep2010/bs2010099_868033.htm), jossa kerrottiin useiden yliopistojen harkitsevan opiskeluajan lyhentämistä vähentääkseen opiskelijoille koituvia lukukausimaksuja. Osa ilmeisesti harkitsee kahden ensimmäisen opiskeluvuoden ulkoistamista halpoihin community collegeihin. Minulla ei näistä ole mitään kokemusta, mutta yleinen arvostus niitä kohtaan on olematon. Osassa yliopistoja harkitaan Euroopasta tuttua kolmen vuoden opiskelua, jossa osa kursseista karsittaisiin pois. Osa taas harkitsee nykyisen kurssimäärän tunkemista kolmeen vuoteen.

En pidä mistään näistä ratkaisuista. Kaksi ensimmäistä aivan varmasti laskisi amerikkalaisen bachelor-tutkinnon arvoa. Se ei enää olisi suunnilleen eurooppalainen maisteri ilman gradua, vaan eurooppalainen yliopisto tai amk kandi. Kolmas vaihtoehto, jossa nykyisenlaajuinen tutkinto suoritetaan nopeammin, on jo olemassa. Samoin kuin Suomessa, myös Amerikassa on nykyäänkin mahdollista suorittaa tutkinto normaalia nopeammin. Joiltain se onnistuu ongelmitta, joiltain se voi vaatia esim töiden tai vapaa-ajan vähentämistä. Mielestäni on kuitenkin epätervettä rynnätä elämässä täyttä vauhtia eteenpäin. Töissä ehtii kiirehtiä ja suurin osa aikuisiästä vietetään töissä. Opiskeluajasta tulisi ehtiä nauttiakin.

Kuvia netissä

Kuvia lähinnä purjehduslomasta kesäkuun alussa. Jotain myös loppukeväästä ja lisäilen kesän aikana uusia kesäkuvia.

http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/Kesa2010?authkey=Gv1sRgCPuRpNab__mXuAE&feat=directlink

Kasin ratikka

Kasin reittiä ollaan muuttamassa ja sen takia reitillä kulkee väliaikaisesti bussi. Sen lisäksi että aikataulut ovat sekaisin ja pysäkkien siirtyminen aiheuttaa sekaannusta, ei bussissa voi maksaa ratikkalippua, vaan pitää ostaa kalliimpi bussilippu.

Kesä

Vielä toinen lyhyt kirjoitus. Kun Suomi nyt on Euroopan lämpimin maa, on tosi vaikeata istua toimistolla ja kotona tenttiin lukemassa. Oikeasti lämpimissä maissa voi ainakin luottaa siihen, että viikonloppuna tai lomalla pääsee nauttimaan hyvistä säistä. Suomessa on hyvin mahdollista, että nämä kaksi viikkoa ovat jopa kesän ainoat helteet. Hyvin todennäköistä on ainakin, että kesän lämpöennätys on jo saavutettu.

Toimistolla

Kirjoitan nyt puhelimen blogieditorilla. Suomi on tällä hetkellä euroopan lämpimin maa ja säätiedotuksen mukaan pysyy lämpimimpänä koko tämänkin viikon. Toimistolla on myös kohtuullisen kuuma, varsinkin niissä huoneissa/tiloissa joiden ikkunat ovat etelään. Tällaisina päivinä huomaa tällaisen työpaikan vaatepolitiikan epätasa-arvon. Naisilla voi olla lyhyt hame ja hihaton tai lyhythihainen toppi. Miehillä on sama puku kuin talvella. Kun ei ole asiakastapaamisia, en näe mitään syytä miksei voisi käyttää khakeja ja lyhythihaista paitaa, mutta siihen pitäisi melkein tulla joku virallinen lupa ylemmältä johdolta. En usko että näyttää hyvältä olla ainoana rennommissa vaatteissa, virallisen pukukoodin vastaisesti.