4. päivä, eli keskiviikko oli siirtyminen Luxoriin, entiseen Thebaan, joka oli aikoinaan Egyptin pääkaupunki. Muistaakseni Civilization tietokonepelissäkin Egyptin pääkaupunki.
Lento lähti joskus puolen päivän aikaan, joten lähdimme hotellista jo aamupäivällä. Lento Luxoriin oli tunnin, joten olimme hotellilla iltapäivällä. Luxorin hotellimme oli El Nakhil, Niilin läntisellä, hiljaisemmalla (ja rähjäisemmällä) puolella. Itse asiassa kylän nimi sillä puolella ei taida edes olla Luxor, vaan joku muu. Hotelli oli joka tapauksessa todella siisti. Hintaa tuli 10 euroa yöltä per naama ja hinta sisälsi aamiaisen (omeletti, leipää, mehu, tee/kahvi). Kuuma vesi ei loppunut kesken (kuten ei myöskään Kairossa) ja kuten todettu, hotelli oli siis todella siisti, mikä on aina yllättävää tällaisessa suhteellisen likaisessa, hiekkaisessa maassa. Hotelli oli noin 150 metrin päässä lauttarannasta, josta lähti paikallisten käyttämä lautta noin vartin välein Niilin toiselle puolelle. Jossain lähistöllä olisi kartan mukaan ollut myös turistilautta. Paikallisten lautta maksoi yhden punnan (15c) per suunta, joten ei kiinnostanut etsiä turistilauttaa.
Ajattelimme, että voisimme käydä katsomassa Luxorin museon, Luxorin temppelin ja muumiointimuseon vielä samana päivänä. Lauttamatkalla joku kaapumies tuli juttelemaan ja vastarannalla, ei ehkä yllättäen, kutsui feluccaansa teelle ja felucca-purjehdukselle. Saamme kuulemma alennusta, koska asumme hänen kylässään. Kieltäydyimme kohteliaasti ja sanoimme menevämme museoon. Mies ei luovuttanut ja pian felucca-kippareita olikin tusinan verran mainostamassa palveluitaan. Tyypeistä ei tuntunut pääsevän mitenkään eroon. Kadun ylittäminen helpotti hieman, kunnes hevoskärrykuskit havaitsivat meidät ja ajoivat kärryjään kävelyreitillemme. Karttaa ei viitsinyt siinä kiiressä katsoa, koska se olisi houkutellut paikalle vielä lisää “oppaita”. Kävelimme siihen suuntaan missä uskoimme muumiointimuseon olevan ja lopulta päädyimme johonkin kaupungintaloon, minkä lähellä ei enää ollut kauppiaita. Siellä katsoimme karttaa ja kysyimme vartijalta missä museo on. Se oli kuulemma lauttarannassa. Ei muuta kuin takaisin sinne. Felucat hyökkäsivät taas kimppuun, mukaan lukien se alkuperäinen lautan kaapumies, mutta selvisimme muumiointimuseoon.
Luxorissa ollaan opiskelijakorttien suhteen tarkempia, eikä Penn State-kortti kelvannut. Väärennetty International Student Card olisi varmasti mennyt läpi. Useimmissa museoissa pääsymaksu on ollut jotain 60-100 puntaa (50% opiskelijalta), eli tähän meni sitten 10 euroa. Museo oli ihan mielenkiintoinen, vaikka todella pieni. Parin eläimen muumiot, lyhyt selostus muumiointiprosessista ja mielenkiintoisimpana halkaistu muumion kallo. Ei ehkä 10 euron arvoista, mutta ihan mielenkiintoinen silti. Päätimme museossa, että emme jaksa kauppiaita ja feluccoja enää, vaan yritämme selvitä takaisin omalle rannalle ja hotelliin syömään.
Keksimme myös uuden strategian lauttaa varten. Dani kuunteli kuulokkeilla musiikkia ja minä katselin ulos ja räpsin kuvia, kiinnittämättä huomiota kaupustelijoihin, opasehdokkaisiin tai taksikuskisutenööreihin (täällä on yleistä, että joku kysyy haluammeko taksikyydin, neuvottelee hinnan ja sitten käy ilmi ettei kaveri olekaan kuski, vaan vie meidät jonkun kielitaidottoman kuskin autolle. Autolle joka ei suinkaan ole se uusi, kiiltävä Toyota, jonka vieressä neuvottelija seisoi ja jota neuvottelija osoitti, vaan autolle joka on koottu useammasta merkistä ja mallista, johon kukaan henkiriepuaan vähänkään arvostava ei astuisi).
Lyhyt päivä, mutta tuli todettua, että Luxor on monta kertaa pahempi paikka kauppiaiden suhteen kuin Kairo. Luxorin temppeli ja museo jäisivät myöhemmille päiville.
