http://www.soininvaara.fi/2010/03/11/tyourien-pidentaminen-2/
Soininvaara mainitsi ihan fiksuja juttuja blogissaan. Esimerkiksi sen, että uhrautuu jopa useita vuosia pääsykokeisiin ja koulutetaan järjetön määrä tutkijoita. Näissä olen täysin samaa mieltä.
Kommenteissa monet pohtivat tuota pääsykoejärjestelmää ja oli ehdotuksia, että pääsykokeet voisi korvata ylioppilaskirjoituksilla tai standardoidulla kokeella. Oli myös ehdotuksia, että pääsykokeiden sijaan kaikki halukkaat otetaan mukaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen karsitaan osa pois. Siinä vaiheessa kun itse selasin kommentteja, ei kukaan ollut vielä maininnut amerikkalaista (varmasti käytössä muuallakin) tapaa, eli valitaan opiskelijat useamman kriteerin perusteella. Jos kerran Amerikassa on mahdollista valita opiskelijat esim lukioarvosanojen, SAT-kokeen, haastattelun, harrastusten (esim partiojohtaja voi saada lisäpisteitä) ja vapaamuotoisen hakemuksen tai esseen yhdistelmällä, miksei samaa osattaisi käyttää Suomessa?
Myös sitä opiskelijoiden karsimista käytetään Amerikassa. Jos ei keskiarvo ole riittävä, voi joutua “academic probationille”, jolloin arvosanat on saatava nousemaan vuoden sisään. Muuten lentää ulos.
Amerikassa toimii myös se, että vasta ensimmäisen vuoden jälkeen valitaan pääaine. Ensimmäisenä vuonna ei useimmissa yliopistoissa tarvitse olla edes alaa valittuna, vaan voi opiskella jonkun kurssin luonnontieteitä, jonkun kauppatieteitä ja vaikka jonkun fysiikan kurssin. Tutkintoon sisältyy tietty määrä valinnaisia kursseja ja niitä ensimmäisen vuoden “turhia” kursseja voi käyttää valinnaisina. Uskon että tällä tavalla menee vähemmän aikaa turhaan opiskeluun (i.e. lukeminen väärän alan pääsykokeeseen, josta ei saa mitään opintopisteitä, eikä näinollen edistä opiskelua) ja opiskelijat päätyvät paremmalla todennäköisyydellä oikealle alalle. Uskon myös, että proffan opastuksella näistä opiskeluista saa myös enemmän irti kuin pelkällä pääsykoekirjojen pänttäämisellä.
2 kommenttia:
Olen todella samaa mieltä ANtin kanssa tästä. Amerikkainen ja kanadalainen koulutusjärjestelmä ei ole tasa-arvoinen monellakaan tapaa ja tulos usein riippuu siitä miten hyvään kouluun / yliopistoon on sattunut pääsemään.
Jossain amerikkalaisen yliopiston tutustumiskierroksella kerrottiin valintakriteereistä urheiluanalogialla jotenkin niin että "jalkapallojoukkue jossa kaikki on loistavia maalivahteja ei ole hyvä. Samoin yliopistoihin haetaan erilaisia lahjakkuuksia". Ilahduttavaa on että käytetään sanaa "lahjakkuus". Pelkkä pääsykoe ei ainakaan kaiva toisiaan täydentäviä erilaisuuksia esiin. Jos joillekin on annettu joku osaamisen lahja, on haaskausta jos sitä ei käytä. Ja toki on hyväksyttävä ettei kaikkien lahjat ole akateemisella puolella.
On ihan selvää, että on helpompi pidentää työuria alku- kuin loppupäästä. Ensinnäkin suomalaiset jäävät ilmeisesti suunnilleen saman ikäisinä eläkkeelle kuin useimmissa länsimaissa (eli muuallakin - USAa lukuunottamatta - jäädään ihmeen nuorena). Toiseksi, aika suuri osa jää joka tapauksessa eläkkeelle ennen normaalia eläkeikää eli jotta keskimääräinen työura pitenisi vuoden, pitäisi vanhuuseläkkeelle siirtymistä siirtää kahdella vuodella. Kolmanneksi, suurin ero suomalaisten ja muiden välillä on se, että suomalaiset valmistuvat niin toivottoman vanhoina. Tämä taas on osin seurausta siitä, että opinnot aloitetaan älyttömän vanhana (pääsykoejärjestelmän takia) ja osin siksi, että opinnot venyvät. Jälkimmäiseen tulisi parannus sillä, että opiskelijoilla olisi taloudellinen insentiivi valmistua säädetyssä ajassa (opintotuki vain normin mukaiselle opiskeluajalle, samoin lukukausimaksu sen ylittävältä ajalta).
Lähetä kommentti