Tai toisin sanoen...

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101024547

Nokia jää yksin kännykkäkehityksessä... vai Nokia, Apple ja Google (ehkä Microsoft) ovat ainoat, jotka pystyvät erottumaan massasta. Muut valmistajat ovat siirtyneet Googlen tai Microsoftin käyttöjärjestelmien bulkkivalmistajiksi. Ei jollain Samsungin ja HTC:n puhelimella ole mitään käytännön eroa. Ei toki välttämättä Nokian ja iPhonenkaan, vaikka onkin eri käyttöjärjestelmä. Yhtä lailla kuin Mac ja Windows tietokoneet.

Egyptissä. (turhaa tietoa)

• Askeleita: 11 000 – 14 000 per päivä
• Laitoin askelmittarin päälle vasta tiistaina (saavuimme Egyptiin sunnuntaina).
  
• Lentoliput: n. €550 (Hki-Kairo-Hki €400 ja Kairo-Luxor-Kairo €150)
• Kairon hotelli, kolme yötä: $120
• Luxorin hotelli, kolme yötä: €30
• Matkakassa: €350 punnissa, huonolla lentokenttäkurssilla 2200 EGP, kaikki meni
• Minä sain kurssiksi vähän yli 6 EGP / EUR
• Forex tarjosi Danille n. 7
• Googlen mukaan kurssi oli 7,5
• Nyt kurssi on jo melkein 8
• Tax free ostokset: €40
• Lentokenttäruoka Istanbulissa: €15
• Maailman kalleimmat Burger King hampurilaiset ja pari edullista vettä (50c kpl)
• Varmuuden vuoksi ostettu turistiripulilääke ja varmuuden vuoksi popsittu maitohappobakteeri: €7
• Viisumi: pari kymppiä
• Matkaan meni siis yhteensä rahaa n. €1100
  
• Kulutettu yksi 100ml käsidesi, toinen jäi yli
• Mukana olleesta vessapaperirullasta meni neljä palaa (Lotus Just One)
• Kuvia otettu: 242 (oikeasti enemmän, mutta kännykkäkuvat katosivat ja osan huonoista kuvista poistin jo matkan aikana)

Muuta en tähän hätään keksi. Olisi pitänyt seurata kännykän datankulutusta. Dataroamingia ei ollut yhtään. Jos jotain kysyttävää tulee mieleen, kysykää.

Egyptissä. (7. päivä–Luxor/lentokoneet ja–kentät)

Aika saattaa matka päätökseen.

Viimeisenä päivänä emme iheempiä tehneet. Check out hotellista oli klo 12. Laukut jätimme hotelliin ja menimme ostamaan Danin shishoille (shisha: vesipiippu) laukkua basaarista. Lento Kairoon oli aika myöhään illalla, sieltä jatko Istanbuliin kahdelta sunnuntaiaamuna, sieltä taas jatko Helsinkiin joskus sunnuntaiaamuna ja lopulta Helsingissä sunnuntai-iltapäivällä.

Luxorin kentällä kävi ilmi, ettei shishaa saa viedä käsimatkatavarana, koska sillä voi lyödä jotain ja näin kaapata koneen. Ei se mitään, mahtuivat ruumatavaroihin. Kairon kentältä ostin tax freestä paketin shisha-tupakkaa. Turvatarkastuksessa (toinen tai kolmas sellainen…passit tarkistettiin Kairossa neljästi) minut komennettiin sivuun. Tullivirkailija penkoi laukkuni, osoitti kännykkälaturia ja pudisti päätään, osoitti tax freetä ja kysyi “tax free?”, sitten näytti elekielellä ettei kertoisi kenellekään, jos maksan baksheeshia. Uskomatonta! Tullivirkailija yrittää uskotella kentältä ostetun tax freen ja kännykkälaturin olevan kiellettyjä ja yritti sillä verukkeella saada lahjusta. Ei minulla ollut rahaa, eikä aikomusta maksaa. Kun sain viestittyä, ettei ole rahaa, pääsin menemään. Muuta ihmeellistä matkalla ei enää tapahtunut. Istanbulissa olimme jo sivistyksen parissa.

Ai niin, oli Kairon kentän tietokonejärjestelmä virusten riivaama. Sekä tullessa että mennessä. Siitä oli kuvakin, mutta en tiedä mihin se on kadonnut.

Matka oli oikein onnistunut. Ensimmäinen kokemukseni tuosta maailmankolkasta. Loistelias ja ainakin merkittävä historia, hieman nuhjuisempi lähihistoria, rupsahtanut nykypäivä ja vaikea tulevaisuus. Siinä Egypti.

Egyptissä. (6. päivä–Luxor: Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli)

Matkasta on jo viikko. En ehkä muista kaikkia yksityiskohtia—olisi pitänyt kuitenkin kirjoittaa jutut valmiiksi puhelimella, vaikkei kunnon nettiyhteyttä ollutkaan.

Kuninkaiden laaksoon menimme perjantaina kai joskus kymmenen aikaan aamulla. Kuvia ei saanut ottaa. Kamerat olisi kai pitänyt ainakin kylttien mukaan jättää turisti-infoon, mutta sehän ei käynyt, koska olimme aikeissa kävellä vuorten yli Hatshepsutin temppelille. Turvatarkastuksessa näytimme sen verran harmittomilta, ettei taskuja tarvinnut tyhjentää tai edes reppua ottaa pois selästä metallinpaljastimen läpi kävellessä. Kamerat tuli siis helposti salakuljetettua sisään. Sisällä joku heti kertoi ettei kameroita saa tuoda ja tarjoutui oppaaksi. Sanoi myös, että jos meillä on kamerat, hän ei kerro kenellekään, mikäli lupaamme olla ottamatta kuvia haudoissa. Kuvien ottamisesta kuulemma saisi 1000 punnan sakon. Myöhemmin olen netistä lukenut, että siitä seuraisi alueelta poistaminen ja palata saisi vain uutta pääsylippua vastaan. Eli 100 punnan tappio. No ei me mitään kuvia silti olisi otettu, koska haluan kyllä hautojen säilyvän hyvässä kunnossa vielä ainakin toiset 4000 vuotta.

Ramses VI, Tutankhamon ja joku kolmas hauta vaativat erilliset liput, n. 100 puntaa/kpl. Muihin hautoihin sai ostettua 85 punnan lipun, joka oikeutti käyntiin kolmessa haudassa. Olimme etukäteen lukeneet eri haudoista ja päätimme käydä Seti I (pisin käytävä),  Horemheb (Sinuhessa—nousee armeijan komentajasta faaraoksi) ja Tuthmosis III:n haudoissa. Kaksi ensimmäistä olivat suljettu, joten suunnitelmat uusiksi. Ramses III oli lähellä, joten menimme sinne. Se oli backup listallamme, koska oli myös pitkä käytävä. Meremptah tai joku sellainen vaikutti myös mielenkiintoiselta ja oli opasteiden mukaan auki. Ei sinne kyllä sisään päässyt kuin kalterit murtamalla. No, Amenhotep II:n haudasta luvattiin sokkeloista ja pitkää käytävää tai jotain muuta mielenkiintoista. Mentiin sinne ja todettiin senkin olevan kiinni. Suuntasimme suoraan alkuperäisen listan mielenkiintoisimmalle haudalle, eli Tuthmosis III:n haudalle, joka onneksi oli auki. 30 metrin korkeudessa oleva sisäänkäynti, muutamat portaat ylös ja alas, ahdasta käytävää. Ihan hyvä. Ulkona 40 astetta lämmintä, joka haudan kuumuuteen ja kosteuteen verrattuna oli miellyttävän viileätä. Kolmanneksi haudaksi emme enää keksineet mitään, joten menimme Ramses I:n hautaa ihmettelemään, koska se oli vuorien yli vievän aasipolun vieressä. Mitäänsanomaton pikkuhauta.

Aasipolulla joku kaapumies tarjoutui oppaaksi. Emme suostuneet. Mies ei luovuttanut, vaan seurasi ja kertoi edelleen miä reittiä polku menee. Ei kuulemma tarvitse maksaa mitään, koska kaveri on Valley of Kingsissä töissä oppaana. Jaaha. Kun ei oppaasta kerran päässyt eroon, sanottiin, että voit sitten kävellä meidän kanssa jos välttämättä tahdot. Lähdettiin sitten kaapumiehen kanssa hieman eri polulle kuin kirjojen mukaan olisi menty. Olimme lukeneet polun olevan suhteellisen lyhyt, mutta ensimmäinen 100 metriä on jyrkkää nousua. Sen jälkeen tasaista ja helppoa. Valitsemallamme polulla ensimmäinen 100 metriä oli jyrkkää ja raskasta, mutta ei mitään verrattuna siihen vuorikiipeilyyn mitä harrastettiin myöhemmin. Lähdimme laskeutumaan kuiluun jyrkkää kalliorinnettä alas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kallion seinämää halaten, selän takana puolen metrin päässä 50 metrin pudotus kiviseen kuolemaan. Yritimme väittää, että reitti on aivan liian vaarallinen, mutta tämä olisi kuulemma vaikein osuus. Yeah right. Jatkoimme silti matkaa. Taakse katsoessa näytti mahdolliselta vielä palata, joten tilanne ei ollut mahdoton.

Näköalat olivat hienot

Yhden kielekkeen päällä opas sitten ilmoitti haluavansa maksun. 100 dollaria tai mitä lie per henki. Kieltäydyimme ja sanoimme maksavamme jotain perillä. Toki arvasimme, että opas jossain vaiheessa haluaa rahaa, mutta tällainen kiristysyritys on jo ärsyttävää. Teki mieli tuupata kaveri alas, mutta siinä olisi mennyt meidän reput ja niiden mukana juomapullot. Ehkei me silti oltaisi ryhdytty tappajiksi…

Jo tässä vaiheessa pidimme “polkua” liian vaarallisena

Perille päästiin lopulta, jalat ja kädet täristen, lievä huimaus ja kylmät väreet. Kuumeinen olo. Tunnin vuorikiipeilyn jälkeen 40 asteen paahtavassa auringonpaisteessa voi olla aika varma, että kyse oli nestehukasta. Ei muuta kuin Hatshepsutin temppelin turisti-infoon vettä tankkaamaan. Puolen tunnin huilin ja parin vesilitran jälkeen eteenpäin.

“Polkumme” johti muuten ihan temppelin liepeille ja jälkikäteen ilmeni, että olisimme päässeet temppeliin ilman lippuja. Liput kun tarkistettiin lipunmyynnin vieressä, ei temppelillä. Itse temppeli oli ihan hieno, uskomattoman hyvin säilynyt. Eiköhän tämän päivän pysyvin muisto kuitenkin ollut oikeasti hengenvaarallinen vuorikiipeilymme.

Laskeuduimme temppelin takana olevalta mäeltä, saapuen kuvan vasempaan reunaan. Kuninkaiden laakso on oikealla kukkulan toisella puolella

Sumussa

Kertomus Egyptistä ei ole päättynyt, mutta elämä on jatkunut myös matkan jälkeen, joten blogi käy nyt Suomessa. Espoon, Kirkkonummen ja Porkkalan saaristossa.

Perjantaina oli aurinkoista ja lähes pilvetön taivas

Lähdimme perjantaina töiden jälkeen purjehtimaan porukalla Ilkka, Juho, Tatu ja minä. Suunta Skrubbööhön kevyessä tuulessa ja yllättävän lämpimässä säässä.

Ensimmäinen kuva perjantai-iltana, toinen lauantaiaamuna. Hieman eri kohdasta otettu, mutta sama kohde, sama suunta. Taustalla näkyvä Skrubbö on ehkä 50 metrin päässä Linlandenista, jossa meidän vene oli. Näkyvyys aina nollassa. Lähdimme silti myöhemmin iltapäivällä liikkeelle, kun näkyvyys oli hieman parempi, satamaan saapui Helsingistä vene ja löysimme tietokoneeltani aiemmin kesällä tallennetun reitin Haukilahteen. Kartat olin onnistunut poistamaan koneelta, joten tietokone näytti vain meidän sijainnin ja vaaleanpunaisen viivan, joka oli aiemmin kuljettu reitti. Tämä viiva, satunnaiset näköhavainnot, kartta, kompassi ja kokemus olivat riittävät navigaatiovälineet.

Haukilahden sataman sisäänkäynnin reimari

Oli surrealistisen tuntuista, kun sumun keskeltä välillä kuului sumutorvien ääniä. Välillä kuulimme jonkun toisen veneen moottorin ääntä läheltäkin, joskus sumusta ilmestyi parinkymmenen metrin päähän vene, joka hetkeä myöhemmin lipui näkymättömiin. Kytön puna-vihreätä porttia etsiessä pysäytimme vauhdin, kun syvyys tippui liian nopeasti 40 metristä alle kymmeneen. Hetkeä myöhemmin muutaman kymmenen metrin päässä häämöttikin Kytön linjataulu ja ranta. Haukilahden rannassa kelluimme hiljalleen kohti satamaa, mutta edessä avautuikin näkymä hiekkarannasta. Tarkistus GPS:tä ja suunta kohti länttä. Reilu kymmenen metriä myöhemmin häämötti sataman suuaukko.

Kartalla näkyvät vaaleanpunaiset viivat ovat kulkemamme reitit. Alempi, suorempi on aiemmin kesällä kuljettu. Ylempi, joka koukkaa rannan kautta on sumussa harhailtu.

Tässä kuvassa väylää seuraava reitti on kesällä hyvässä säässä ajettu. Kytön rannassa käytiin sumussa. Tästä myös näkee, ettemme kompassisuunnan mukaan ajaen ihan osuneet porttiin, vaan kiersimme vihreän väärältä puolelta, poijun ja luotojen välistä. Näimme luodot luonnossa, vihreästä poijusta ei tietoakaan.

Kuten kuvista näkee, emme ihan älyttömän vaarallisilla vesillä käyneet, varsinkin kun vauhti oli rauhallista uintivauhtia. Tuntemattomilla vesillä olisi silti voinut olla aika kuumottavaa.

Syy miksi emme täysin seuranneet aiemmin tallennettua reittiä oli että useimmiten ajamme tämän Skrubbö-Haukilahti reitin, kuten monet muutkin, hieman oikaissen. Hyvällä näkyvyydellä se on ok, kun tietää minkä luotojen läheltä voi mennä. Väylän pohjoispuolella on kivikkoisempaa, emmekä halunneet riskeerata liian pohjoiseen joutumista tai oikaisua väylän pohjoispuolella. Kun nyt jälkikäteen laitoin koneelle kartat ja asetin tallennetut reitit karttojen päälle, ilmeisesti olisimme voineetkin seurata aiempaa reittiä aika hyvin, koska se seuraa aika tarkasti virallista väylää. Eilen meillä siis näkyi koneen näytöllä vain ja ainoastaan omaa sijaintiamme merkitsevä veneen kuva ja nuo kaksi vaaleanpunaista viivaa.

Loput kuvat Picasassa: http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/Syyspurjehdusta102010?feat=directlink

Egyptissä (5. päivä – Luxor: Karnakin ja Luxorin temppelit)

Viides päivä, eli torstai. Luxorin ja samalla loppumatkan ohjelma päätettiin jakaa kolmelle Luxor-päivälle, eli ensimmäisenä päivänä “eilen” muumiointimuseo, toisena päivänä Karnakin ja Luxorin temppelit, kolmantena päivänä Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli. Lähtöpäivälle, eli neljännelle päivälle jäisi vapaa-aikaa.

Ensin hypättiin taksiin, neuvoteltiin taksin hinta 20 puntaan (€2,58) ja ajeltiin parin kilometrin matka Karnakin temppeliin. Temppeli oli iso, kuulemma edelleen maailman suurin uskonnollinen rakennuskompleksi. Temppelin rakentaminen aloitettiin joskus 1600-2000 eKr ja jatkui n. 1300 vuoden ajan. Egyptin eri hallitsijat, ml Ramses II, Aleksanteri Suuri, Ptolemaiokset jne lisäsivät temppeliin oman osuutensa.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Egyptissä nämä temppelit ja muut rakennelmat ovat säilyneet älyttömän hyvin. Tämä on vissiin tullut jo todettua, mutta näin se vain on.

Vaikea näitä temppeleitä on sanoin kuvata tai kuvissa esittää. Ne ja pyramidit, samoin kuin muumiot, ymmärtää vain kun näkee ne itse ja pysähtyy hetkeksi miettimään sitä, että Jeesuksen ajan ihmisille nämä nähtävyydet olivat yhtä antiikkisia kuin meille Jeesuksen aika. Ainakin minulle tuli Karnakia ja Luxorin temppeliä kierrellessä tunne että olen lähempänä antiikin Rooman tai Kreikan aikaa kuin koskaan. Näihin suhteellisen hyväkuntoisiin temppeleihin verrattuna nuo aikakaudet olivat vain hetki sitten.

Hotellin kautta tai kadulta olisi varmaan voinut palkata oppaan, mutta niistä ei ole mitään takuita, että tietävät mitään, vaikka osaisivatkin englantia. Lonely Planetin mukaan jotkut saattavat todeta jokaisesta rakennelmasta ja pylväästä “very big, very old”, minkä katsovat tipin arvoiseksi tiedoksi. Meillä oli neljä kirjaa, joista sai ihan hyvin tietoa. Sitä paitsi Egyptologia ei ole tarkkaa tiedettä missään tapauksessa. Faaraoiden valtakausista ja joskus järjestyksestäkään ei ole yksimielisyyttä.

Illalla olisi ollut valoshow, joka varmasti olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta 100 punnan (13 euroa) hintaa emme viitsineet maksaa uusintakäynnistä. Matkabudjettimme olivat rajalliset.

Karnakin ja Luxorin temppelit yhdisti aikoinaan 2,5 km pitkä sfinksien reunustama katu. Oheisessa kuvassa takanani näkyy osa tästä kadusta. Huhujen mukaan Egyptin hallitus aikoo jyrätä osan nykyisestä Luxorista maan tasalle kaivaakseen kadun esiin. Suurin osa sfinkseistä lienee kivimurskana tai varastettu muualle vuosituhansien saatossa. Kannatan silti ideaa ja mielestäni puuttuvien sfinksien kohdalle kannattaisi joko valmistaa kopiot tai ainakin laittaa tuollainen alusta. Se voisi olla aika vaikuttavan näköinen. Historialliset paikat ovat kiinnostavia, jos ne on esitetty kiinnostavasti. 2,5km pitkä rivi sfinksejä olisi kiinnostava. Kävisin uudelleen katsomassa sitä.

Egyptin matkan valokuvat

Kirjoitan vielä loppumatkan tekstit, kun ehdin, mutta tässä linkki koko matkan valokuviin. Kuvien tekstit sisältänevät aika paljon sitä mitä tulevat blogitekstit tulevat kertomaan.

 

http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/EgyptiSyyskuu2010