Uusi blogi ja osoite

Koska en ole enää Intiassa ja olin siellä alunperinkin vain parin viikon talviloman viime vuonna, tuntui järkevältä perustaa uusi blogi: Uuden Etelä-Walesin Uutiset.


Uusi osoite: etela-wales.blogspot.com

Ratsastusta

Kävin tänään aamulla ratsastamassa. Väsytti vähän, kun olin katsonut yöllä Super Bowlia, joka päättyi joskus viiden aikaan aamulla. Ratsastus oli klo 10 Järvenpäässä.

Tarkoitus olisi mennä äidin ja isän kanssa kahden päivän ratsastusvaellukselle Australiassa pääsiäislomalla ja vaikka vaellus on kuulemma räätälöity aloittelijalle sopivaksi, oli suositeltavaa silti kokeilla hevosen selässä istumista edes kerran etukäteen.

Aloittelijaryhmiä ei ollut, joten olin yksityistunnilla. Opin ohjaamaan ja pysäyttämään. Vaihteista osaan kävelyn ja ravin alkeet. Laukkaan ei edetty. Alkuun tuntui, että istun kovin korkealla ja satula heiluu huolestuttavasti, mutta jo muutaman minuutin jälkeen satulassa oli ihan turvallisen tuntuista. Nyt olen täysinoppinut. Keskiviikolle voi varata vielä toisen ajan, jos tuntuu tarpeelliselta ja jos se sopii aikatauluuni.

Lyhyt päivitys opiskeluista

Edellisen kirjoituksen aikaan odottelin vielä viisumia varten tarvittavia papereita. Ne tulivat e-meiliin ja laitoin sikahintaisen viisumihakemuksen netin kautta. Noin 24 tuntia myöhemmin oli viisumi meiliboksissa.

Nyt on opiskelijaviisumi 15.3.2012 asti. Ensimmäisen viikon asuinpaikaksi kaavailen jotain hostellia yliopistokampuksen lähettyviltä, mutta hirveän tarkasti en ole vielä tutkinut vaihtoehtoja. Lennot oli siis jo varattuna.

Sydneyyn saavun siis 12.2., orientation week alkaa 21.2. ja ensimmäiset luennot 28.2.

Äiti ja isä ovat suunnitelleet tulevansa pääsiäislomalla käymään ja menisimme ratsastusvaellukselle. Tätä varten olen varannut ensi viikon maanantaille ratsastustunnin. Odotan olevani täysinoppinut sen jälkeen ja valmis vaellukselle.

Hyvä olla vakuutus

Viimeisen puolen vuoden aikana olen rutannut autoa parkkihallissa, muutaman vuoden vanhasta kuivausrummusta meni vastus ja joku piirilevy, vanha iPod meni rikki kun astuin vahingossa sen päälle sen ollessa latautumassa ja nyt alppireissulla e-kirjojen lukulaitteestani meni näyttö. Kolme viimeksi mainittua menivät vaihtoon, kun korjaus olisi tullut melkein yhtä kalliiksi. Auto oli sentään halvempi korjata. Vakuutus on ilmeisen hyödyllinen asia olla olemassa, mutta alkaa tulla sellainen tunne, että minun olisi parempi luopua kaikesta teknologiasta.

Lukulaitteen ja kuivausrummun vaurioista ei tosin voi syyttää minua. En ainakaan usko niin. Lukulaitetta säilytin repun laptoptaskussa ja kassissa ison vaatekasan suojissa. Lisäksi siinä on suojaava kansi. Ehkä joku sitten on kuitenkin istunut kassin päällä ja näyttöön on kuitenkin kohdistunut painoa tai jotain. Kuivausrummussa taas oli korjausmiehen mukaan tapahtunut oikosulku.

Onko Josiella lumikidukset?

Minusta on hassua, että Josie on usein niin vastahakoinen menemään ulos ja sitä pitää vetää perässä, mutta jos mennään johonkin missä on koskematonta lunta, se muuttuu ihan eri eläimeksi. Tänäänkin päätin tarpoa Väiskin puiston kallioiden päälle katsastamaan mahdollisia pulkkamäkipaikkoja ja Josie lähti välittömästi juoksemaan ja hyppimään edellä. Eikä muistuttanut yhtään keski-ikäistä koiraa, vaan pentua. Jossain vaiheessa se ilmeisesti pääsi jonkun pupun jäljille tai ainakin nenä pysyi tiukasti maassa kiinni, niin että koko pää oli hangessa. Ei sieltä voinut nähdä mitään, enkä ymmärrä miten Josie voi hengittää, kun nenä on minuuttitolkulla kinoksessa. Onko Josiella siis lumikidukset?

Opiskelemaan

Aloitan helmikuun lopussa vuoden kestävät Master of Business Law opinnot University of New South Walesissa, Sydneyssä (http://www.handbook.unsw.edu.au/postgraduate/programs/2011/9231.html).

Yritysjuridiikka oli undergraduate vuosina Penn Statessa kiinnostavaa ja silloin harkitsin juristiksi opiskelua law schoolissa. En kuitenkaan halunnut oikeastaan olla juristi, eivätkä kolmen vuoden lisäopinnot amerikkalaisin lukukausimaksuin houkutelleet. Viime vuonna minulle selvisi, että yritysjuridiikkaa voi opiskella myös yhden vuoden tutkinnoissa, jolloin ei valmistu juristiksi, mutta saa minulle riittävän määrän lakiopintoja. Kauppatieteen ja juridiikan kombo on vielä kohtuullisen harvinainen, vaikkakin ilmeisesti lisäämässä suosiotaan. Hyötyä siitä varmasti on.

Vaihtoehtoina olivat käytännössä Iso-Britannia ja Australia, koska Suomessa tutkinnot ovat pidempiä ja useissa tapauksissa niihin otetaan vain oikeustieteen maistereita. UKssa oli LLM (master of laws) ohjelmia ja Australiassa master of business law. Australian tutkinnot olivat jatkotutkintoja ei-juristeille, jotka tarvitsevat työssään tietämystä juridiikasta, LLM taas on enemmän akateeminen, tutkimukseen pohjautuva jatkotutkinto juristeille. Tämä on ainakin minun käsitykseni. Joka tapauksessa pistin paperit sisään muutamaan yliopistoon, enkä odottanut liikoja, kun lakitaustani rajoittuu sivuaineeseen undergraduate-vuosilta.

Yllättäen ainoastaan London School of Economics ja King’s College London (LLM) olivat ainoat joihin en päässyt. Päädyin tekemään päätöksen Australian National Universityn, University of Edinburgh (LLM intellectual property law) ja University of New South Walesin välillä. ANU sijaitsee Canberrassa ja on useimmissa yliopistorankingeissä maailman top 20 joukossa. ANU on kuitenkin hyvin tutkimuspainotteinen yliopisto eikä Canberra ole ehkä maailman dynaamisin kaupunki (syrjässä, rakennettu tyhjästä ainoana tarkoituksena toimia Australian pääkaupunkina). Edinburgh on rankingeissä myös top 20 joukossa ja law school UK:n arvostetuimpia. LLM tutkinto siellä olisi rajoittunut intellectual propertyyn ja päädyin siihen, että Skotlanti on liian tavallinen paikka (kaikki ovat nykyään asuneet tai opiskelleet UKssa). UNSW:n business school on Australian tai olisiko ollut koko Australasian paras, joka tapauksessa maailman mittakaavassa erittäin arvostettu, Sydney on kansainvälinen ja iso kaupunki ja Australian yliopistoja tuntevat ihmiset ovat kehuneet yliopistoa kovasti. Valitsin UNSW:n. Sain myöhemmin hyväksynnät myös Sydneyn ja Melbournen yliopistoista, jotka ovat UNSW:n kanssa samaa luokkaa, mutta olen ainakin tässä vaiheessa tyytyväinen valintaani.

Olen alustavasti valinnut ensi lukukauden kurssini, mutta täytyy vielä selvittää joudunko suorittamaan kaksi peruskurssia. Ohjeiden mukaan ne eivät ole pakollisia mikäli on aiemmin suorittanut jotain lakiopintoja. Alustavat kurssivalinnat ovat:

• IP Licensing Commercialisation – immateriaalioikeuksien lisensiointi ja kaupallistaminen
• Intellectual Property Law
• Legal Concepts, Research – pakollinen tutkimus ja kirjoittamiskurssi
• International Trade Law – WTO, vapaakauppasopimukset ja muuta sellaista

Kurssien tarkoista sisällöistä en ole vielä tässä vaiheessa ihan varma. Kurssit ovat intensiivikursseja, joissa on koko päivän luentoja muutaman kerran lukukaudessa ja muistaakseni kaikissa oli tentin lisäksi 3000-5000 sivun sanan tutkimusessee (? – research paper). Aika suuri osa ajasta menee varmaan itsenäiseen opiskeluun.

Lennän Sydneyyn helmikuun puolivälissä, luennot alkavat 28.2., talviloma on heinäkuussa ja tutkinto on toivottavasti suoritettu mallikkaasti vuoden kuluttua. Asuntoa ei vielä ole, eikä kuulemma kannata vuokrata sikaa säkissä netin kautta. Viisumihakemuksen haluaisin kovasti jo lähettää, mutta siihen tarvitaan vielä yliopistolta joku lappu. Työnantaja on luvannut opintovapaata ja on suhtaunut asiaan positiivisesti. Ehkä tässä oli näitä perusfaktoja. Mielenkiintoisempaa on sitten se käytännön opiskelu ja elämä.

Australian tulvat eivät ole vielä levinneet Sydneyyn.

Laskettelua Ranskan Alpeilla

Tuli marraskuun lopulla mieleen, että olisi kiva lähteä johonkin laskettelemaan tammikuun alussa. Tutkin vähän eri paikkoja ja kyselin olisiko kavereilla kiinnostusta mennä johonkin. Yksi duunikaveri oli kiinnostunut matkasta, mutta mistään ei löytynyt järkevän hintaisia kohteita. Kävin 2008 (lähinnä) opiskelijoiden Hupellus-matkalla Norjan Hemsedalissa ja huomasin, että vuoden vaihteessa olisi vastaava reissu Alpeille, Paradiskiihin (La Plagne, Les Arcs). Reissu oli ikävä kyllä täyteen varattu, joten jouduimme odotuslistalle. Pari päivää ennen joulua, kun olin jo asennoitunut menemään takaisin töihin joulun jälkeen, tuli meili, jossa kerrottiin parin paikan vapautuneen.

Matka taittui ensin laivalla Helsingistä Saksan Travemundeen, josta jatkoimme kuudella bussilla Saksan, Sveitsin ja Ranskan halki Belle Plagneen, Ranskan Alpeille. Lähtö torstai-iltana 30.12., Travemundessa lauantaiaamuna 1.1. ja perillä Alpeilla sunnuntaiaamuna 2.1.. Bussimatka kesti noin 20 tuntia. Jalat olivat pikkaisen jumissa perille saavuttua.

Alpeilla ei tähän vuodenaikaan välttämättä ole paljoa lunta, eikä nytkään ollut mikään erityisen mahtava lumitilanne. Ihan huipulta löytyi vähän puuterin tapaista, mutta alemmista rinteistä monet olivat kiinni tai hyvin kivisessä kunnossa. Yhtenä päivänä tuli vettäkin. Eipä siinä mitään, ihan mukavaa oli laskea ja vaikka olin porukassa (300 henkeä) vanhemmasta päästä, ihan kivaa oli.

Paluumatka oli taas bussissa ja laivassa pari päivää. Osalla porukasta oli joku flunssa, jonka tietysti tartutin itseeni. Nyt on tauti taltutettu ja paluu normaaliin arkeen.

Laitoin jotain kuvia Picasaan: http://picasaweb.google.com/antti.kaukoranta.

Maltan reissu…

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin Maltan… luulin kirjoittaneeni siitä jotain, mutta ilmeisesti en ole. En tiedä jaksanko. Kuvia olen laittanut Picasaan—linkki oikeassa reunassa jossain sivun puolivälissä.

Olen riippuvainen kuivauskoneesta

Maltan reissun jälkeen olen ollut joka päivä töissä. Viikonloppuna vain viitisen tuntia kunakin päivänä. Arkena klo 20-24 asti. Matkan jälkeen piti kuitenkin saada pyykit pestyä, joten matkan jälkeisenä maanantaina pesin kaksi koneellista töiden jälkeen—joskus puolelta öin ja unohdin vaatteet koneeeseen. Seuraavana päivänä samat vaatteet uudelle pesukierrokselle ja kuivuriin. Samalla seuraava pyykkilasti koneeseen. Toisen koneellisen jätin kuivumaan yöksi. Aamulla heräsin siihen, että kuivuri piipitti. Vaatteet eivät olleet kuivuneet, vaan kuivuri oli ilmeisesti jossain vaiheessa keskeyttänyt ohjelman. Ei se mitään, laitoin koneen taas päälle ja menin töihin.

Töistä tullessa kuivuri piipitti jälleen, eivätkä vaatteet olleet kuivuneet. Laitoin koneen taas päälle ja vartin päästä avasin luukun todetakseni ettei kuivurin lämmitys toimi. Pitää soittaa huoltoon.

Olen riippuvainen kuivauskoneesta. Sen olen näiden kahden viikon aikana huomannut. Minulla ei ole mitään paikkaa mihin ripustaa vaatteita. Vintillä olisi pyykkinaruja, mutta en viitsi raahata pyykkejä sinne asti. Niinpä olen levittänyt vaatteet ja lakanat ympäri kotia ja oikeastaan jättänyt vain yhden pätkän soffasta, sängyn ja keittiön pöydän tyhjäksi. Kun olen yötä päivää töissä, se ei haittaa hirveästi, mutta koska olen yötä päivää töissä, en myöskään jaksa töiden jälkeen keräillä kuivia vaatteita. Lisäksi olisi vielä kasoittain likaista pyykkiä pestävänä. Jotenkin oli helpompaa kerätä vaatteet kuivurista ja viikata, kuin kerätä vaatteita ympäri kotia. Toivottavasti saan huollon tilattua pian.

Kesän purjehduksia kartalla

Sain siirrettyä GPS:n tallentamia purjehdusreittejä kesältä HeiaHeia-nettipalveluun. En ole ihan tyytyväinen palveluun, mutta se on paras minkä olen löytänyt. Sieltä ei näy mihin aikaan olen ollut liikkeellä tai miten pitkä matka on kyseessä. Oikeastaan siellä on vain päivämäärä ja reitti kartalla. Haluaisin myös, että olisi mahdollista katsoa kaikkia reittejä kartalta samaan aikaan, että saisi paremman kokonaiskuvan. Nyt näkyy vain yksittäiset päivämatkat.

Jos päivämäärät ovat nyt oikein, heinäkuun purjehdusreissu oli seuraavanlainen:

Inkoo - Turku/Ruissalo, 4. – 8.7.
Mukana Antti, Pekka, Alex, Steph

Su 4.7. Inkoo - Barösund (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ma 5.7. Barösund - Kifskär (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ti 6.7. Kifskär – Kasnäs - Ånsören (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Ke 7.7. Ånsören - Nauvo
To 8.7. Nauvo - Turku (ei karttaa)

Pe 9.7. – Su 11.7. Turku/Ruissalo Ruisrockissa
Miehistön vaihto. Pekka Helsinkiin. Alex&Steph bussilla Hki lentokentälle ja Amsterdamiin.

Turku/Ruissalo – Tukholma, 9. – 16.7.
Mukana Antti, Nico

Su/Ma yö 11-12.7. Ruissalo – Härjänmaankari (Merikarhu-saari)
Ma 12.7. Härjänmaankari – Storogskär (Merikarhu-saari)
Ti 13.7. Storogskär – Mariehamn (ei karttaa)
Ke 14.7. Mariehamn – Arholma, Ruotsi
To 15.7. Arholma – Särsö (Merikarhu-saari)
Pe 16.7. Särsö – Tukholma (Vasahamn)

Pe 16.7. – Ma 19.7. Tukholmassa
George ja Wyc Tukholmaan lauantaina. Nico kotiin sunnuntaina. Kati ja Jaska Tukholmaan maanantaina.

Tukholma – Espoo, 19. – 27.7.
Mukana Antti, Kati, Jaska, Wyc, George

Ma 19.7. Tukholma – Särsö (Merikarhu-saari)
Ti 20.7. Särsö – Mariehamn
Ke 21.7. Mariehamn – Haplot/Lamman (Merikarhu-saari; ei karttaa)
To 22.7. Haplot/Lamman – Ånsören (Merikarhu-saari)
Pe 23.7. Ånsören – Kasnäs – Kifskär (Merikarhu-saari)
Wyc ja George Kasnäsin kauppasatamassa bussiin ja kotiin Espooseen.
La 24.7. Kifskär – Matgrufvan (Merikarhu-saari)
Su 25.7. Matgrufvan – Barösund (Merikarhu-saari)
Ma 26.7. Barösund – Inkoo – Skrubbö (Merikarhu-saari; ei karttaa)
Tatu mukaan Inkoosta
Ti 27.7. Skrubbö – Haukilahti

Ke 28.7. pyykin pesua, pakkaamista kotona
To 29.7. Lento NYCiin kaverin häihin

600 mailia

Kävin tänään siirtämässä veneen talvisäilytyspukin paikoilleen, jotta veneen voi nostaa vedestä myöhemmin alkavalla viikolla. Kotona päätin tutkia, jos olisi mahdollista siirtää kesän purjehdusreissujen karttatiedot nettiin, mutta en keksinyt mitään tapaa siihen. Google Earthissä sain kaikki matkat näkyviin, mutta en tiedä tapaa siirtää niitä Sports Trackeriin tai mihinkään muuallekaan. Jos joku tietää, kertokaa. Laskin Google Earthissä manuaalisesti heinäkuisen purjehdukseni kokonaispituudeksi noin 600 mailia, eli 1111 km. Tämän päälle oli kesäkuussa viikon mittainen purjehdus ja viikonloppumatkoja pitkin kautta.

Tai toisin sanoen...

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101024547

Nokia jää yksin kännykkäkehityksessä... vai Nokia, Apple ja Google (ehkä Microsoft) ovat ainoat, jotka pystyvät erottumaan massasta. Muut valmistajat ovat siirtyneet Googlen tai Microsoftin käyttöjärjestelmien bulkkivalmistajiksi. Ei jollain Samsungin ja HTC:n puhelimella ole mitään käytännön eroa. Ei toki välttämättä Nokian ja iPhonenkaan, vaikka onkin eri käyttöjärjestelmä. Yhtä lailla kuin Mac ja Windows tietokoneet.

Egyptissä. (turhaa tietoa)

• Askeleita: 11 000 – 14 000 per päivä
• Laitoin askelmittarin päälle vasta tiistaina (saavuimme Egyptiin sunnuntaina).
  
• Lentoliput: n. €550 (Hki-Kairo-Hki €400 ja Kairo-Luxor-Kairo €150)
• Kairon hotelli, kolme yötä: $120
• Luxorin hotelli, kolme yötä: €30
• Matkakassa: €350 punnissa, huonolla lentokenttäkurssilla 2200 EGP, kaikki meni
• Minä sain kurssiksi vähän yli 6 EGP / EUR
• Forex tarjosi Danille n. 7
• Googlen mukaan kurssi oli 7,5
• Nyt kurssi on jo melkein 8
• Tax free ostokset: €40
• Lentokenttäruoka Istanbulissa: €15
• Maailman kalleimmat Burger King hampurilaiset ja pari edullista vettä (50c kpl)
• Varmuuden vuoksi ostettu turistiripulilääke ja varmuuden vuoksi popsittu maitohappobakteeri: €7
• Viisumi: pari kymppiä
• Matkaan meni siis yhteensä rahaa n. €1100
  
• Kulutettu yksi 100ml käsidesi, toinen jäi yli
• Mukana olleesta vessapaperirullasta meni neljä palaa (Lotus Just One)
• Kuvia otettu: 242 (oikeasti enemmän, mutta kännykkäkuvat katosivat ja osan huonoista kuvista poistin jo matkan aikana)

Muuta en tähän hätään keksi. Olisi pitänyt seurata kännykän datankulutusta. Dataroamingia ei ollut yhtään. Jos jotain kysyttävää tulee mieleen, kysykää.

Egyptissä. (7. päivä–Luxor/lentokoneet ja–kentät)

Aika saattaa matka päätökseen.

Viimeisenä päivänä emme iheempiä tehneet. Check out hotellista oli klo 12. Laukut jätimme hotelliin ja menimme ostamaan Danin shishoille (shisha: vesipiippu) laukkua basaarista. Lento Kairoon oli aika myöhään illalla, sieltä jatko Istanbuliin kahdelta sunnuntaiaamuna, sieltä taas jatko Helsinkiin joskus sunnuntaiaamuna ja lopulta Helsingissä sunnuntai-iltapäivällä.

Luxorin kentällä kävi ilmi, ettei shishaa saa viedä käsimatkatavarana, koska sillä voi lyödä jotain ja näin kaapata koneen. Ei se mitään, mahtuivat ruumatavaroihin. Kairon kentältä ostin tax freestä paketin shisha-tupakkaa. Turvatarkastuksessa (toinen tai kolmas sellainen…passit tarkistettiin Kairossa neljästi) minut komennettiin sivuun. Tullivirkailija penkoi laukkuni, osoitti kännykkälaturia ja pudisti päätään, osoitti tax freetä ja kysyi “tax free?”, sitten näytti elekielellä ettei kertoisi kenellekään, jos maksan baksheeshia. Uskomatonta! Tullivirkailija yrittää uskotella kentältä ostetun tax freen ja kännykkälaturin olevan kiellettyjä ja yritti sillä verukkeella saada lahjusta. Ei minulla ollut rahaa, eikä aikomusta maksaa. Kun sain viestittyä, ettei ole rahaa, pääsin menemään. Muuta ihmeellistä matkalla ei enää tapahtunut. Istanbulissa olimme jo sivistyksen parissa.

Ai niin, oli Kairon kentän tietokonejärjestelmä virusten riivaama. Sekä tullessa että mennessä. Siitä oli kuvakin, mutta en tiedä mihin se on kadonnut.

Matka oli oikein onnistunut. Ensimmäinen kokemukseni tuosta maailmankolkasta. Loistelias ja ainakin merkittävä historia, hieman nuhjuisempi lähihistoria, rupsahtanut nykypäivä ja vaikea tulevaisuus. Siinä Egypti.

Egyptissä. (6. päivä–Luxor: Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli)

Matkasta on jo viikko. En ehkä muista kaikkia yksityiskohtia—olisi pitänyt kuitenkin kirjoittaa jutut valmiiksi puhelimella, vaikkei kunnon nettiyhteyttä ollutkaan.

Kuninkaiden laaksoon menimme perjantaina kai joskus kymmenen aikaan aamulla. Kuvia ei saanut ottaa. Kamerat olisi kai pitänyt ainakin kylttien mukaan jättää turisti-infoon, mutta sehän ei käynyt, koska olimme aikeissa kävellä vuorten yli Hatshepsutin temppelille. Turvatarkastuksessa näytimme sen verran harmittomilta, ettei taskuja tarvinnut tyhjentää tai edes reppua ottaa pois selästä metallinpaljastimen läpi kävellessä. Kamerat tuli siis helposti salakuljetettua sisään. Sisällä joku heti kertoi ettei kameroita saa tuoda ja tarjoutui oppaaksi. Sanoi myös, että jos meillä on kamerat, hän ei kerro kenellekään, mikäli lupaamme olla ottamatta kuvia haudoissa. Kuvien ottamisesta kuulemma saisi 1000 punnan sakon. Myöhemmin olen netistä lukenut, että siitä seuraisi alueelta poistaminen ja palata saisi vain uutta pääsylippua vastaan. Eli 100 punnan tappio. No ei me mitään kuvia silti olisi otettu, koska haluan kyllä hautojen säilyvän hyvässä kunnossa vielä ainakin toiset 4000 vuotta.

Ramses VI, Tutankhamon ja joku kolmas hauta vaativat erilliset liput, n. 100 puntaa/kpl. Muihin hautoihin sai ostettua 85 punnan lipun, joka oikeutti käyntiin kolmessa haudassa. Olimme etukäteen lukeneet eri haudoista ja päätimme käydä Seti I (pisin käytävä),  Horemheb (Sinuhessa—nousee armeijan komentajasta faaraoksi) ja Tuthmosis III:n haudoissa. Kaksi ensimmäistä olivat suljettu, joten suunnitelmat uusiksi. Ramses III oli lähellä, joten menimme sinne. Se oli backup listallamme, koska oli myös pitkä käytävä. Meremptah tai joku sellainen vaikutti myös mielenkiintoiselta ja oli opasteiden mukaan auki. Ei sinne kyllä sisään päässyt kuin kalterit murtamalla. No, Amenhotep II:n haudasta luvattiin sokkeloista ja pitkää käytävää tai jotain muuta mielenkiintoista. Mentiin sinne ja todettiin senkin olevan kiinni. Suuntasimme suoraan alkuperäisen listan mielenkiintoisimmalle haudalle, eli Tuthmosis III:n haudalle, joka onneksi oli auki. 30 metrin korkeudessa oleva sisäänkäynti, muutamat portaat ylös ja alas, ahdasta käytävää. Ihan hyvä. Ulkona 40 astetta lämmintä, joka haudan kuumuuteen ja kosteuteen verrattuna oli miellyttävän viileätä. Kolmanneksi haudaksi emme enää keksineet mitään, joten menimme Ramses I:n hautaa ihmettelemään, koska se oli vuorien yli vievän aasipolun vieressä. Mitäänsanomaton pikkuhauta.

Aasipolulla joku kaapumies tarjoutui oppaaksi. Emme suostuneet. Mies ei luovuttanut, vaan seurasi ja kertoi edelleen miä reittiä polku menee. Ei kuulemma tarvitse maksaa mitään, koska kaveri on Valley of Kingsissä töissä oppaana. Jaaha. Kun ei oppaasta kerran päässyt eroon, sanottiin, että voit sitten kävellä meidän kanssa jos välttämättä tahdot. Lähdettiin sitten kaapumiehen kanssa hieman eri polulle kuin kirjojen mukaan olisi menty. Olimme lukeneet polun olevan suhteellisen lyhyt, mutta ensimmäinen 100 metriä on jyrkkää nousua. Sen jälkeen tasaista ja helppoa. Valitsemallamme polulla ensimmäinen 100 metriä oli jyrkkää ja raskasta, mutta ei mitään verrattuna siihen vuorikiipeilyyn mitä harrastettiin myöhemmin. Lähdimme laskeutumaan kuiluun jyrkkää kalliorinnettä alas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kallion seinämää halaten, selän takana puolen metrin päässä 50 metrin pudotus kiviseen kuolemaan. Yritimme väittää, että reitti on aivan liian vaarallinen, mutta tämä olisi kuulemma vaikein osuus. Yeah right. Jatkoimme silti matkaa. Taakse katsoessa näytti mahdolliselta vielä palata, joten tilanne ei ollut mahdoton.

Näköalat olivat hienot

Yhden kielekkeen päällä opas sitten ilmoitti haluavansa maksun. 100 dollaria tai mitä lie per henki. Kieltäydyimme ja sanoimme maksavamme jotain perillä. Toki arvasimme, että opas jossain vaiheessa haluaa rahaa, mutta tällainen kiristysyritys on jo ärsyttävää. Teki mieli tuupata kaveri alas, mutta siinä olisi mennyt meidän reput ja niiden mukana juomapullot. Ehkei me silti oltaisi ryhdytty tappajiksi…

Jo tässä vaiheessa pidimme “polkua” liian vaarallisena

Perille päästiin lopulta, jalat ja kädet täristen, lievä huimaus ja kylmät väreet. Kuumeinen olo. Tunnin vuorikiipeilyn jälkeen 40 asteen paahtavassa auringonpaisteessa voi olla aika varma, että kyse oli nestehukasta. Ei muuta kuin Hatshepsutin temppelin turisti-infoon vettä tankkaamaan. Puolen tunnin huilin ja parin vesilitran jälkeen eteenpäin.

“Polkumme” johti muuten ihan temppelin liepeille ja jälkikäteen ilmeni, että olisimme päässeet temppeliin ilman lippuja. Liput kun tarkistettiin lipunmyynnin vieressä, ei temppelillä. Itse temppeli oli ihan hieno, uskomattoman hyvin säilynyt. Eiköhän tämän päivän pysyvin muisto kuitenkin ollut oikeasti hengenvaarallinen vuorikiipeilymme.

Laskeuduimme temppelin takana olevalta mäeltä, saapuen kuvan vasempaan reunaan. Kuninkaiden laakso on oikealla kukkulan toisella puolella

Sumussa

Kertomus Egyptistä ei ole päättynyt, mutta elämä on jatkunut myös matkan jälkeen, joten blogi käy nyt Suomessa. Espoon, Kirkkonummen ja Porkkalan saaristossa.

Perjantaina oli aurinkoista ja lähes pilvetön taivas

Lähdimme perjantaina töiden jälkeen purjehtimaan porukalla Ilkka, Juho, Tatu ja minä. Suunta Skrubbööhön kevyessä tuulessa ja yllättävän lämpimässä säässä.

Ensimmäinen kuva perjantai-iltana, toinen lauantaiaamuna. Hieman eri kohdasta otettu, mutta sama kohde, sama suunta. Taustalla näkyvä Skrubbö on ehkä 50 metrin päässä Linlandenista, jossa meidän vene oli. Näkyvyys aina nollassa. Lähdimme silti myöhemmin iltapäivällä liikkeelle, kun näkyvyys oli hieman parempi, satamaan saapui Helsingistä vene ja löysimme tietokoneeltani aiemmin kesällä tallennetun reitin Haukilahteen. Kartat olin onnistunut poistamaan koneelta, joten tietokone näytti vain meidän sijainnin ja vaaleanpunaisen viivan, joka oli aiemmin kuljettu reitti. Tämä viiva, satunnaiset näköhavainnot, kartta, kompassi ja kokemus olivat riittävät navigaatiovälineet.

Haukilahden sataman sisäänkäynnin reimari

Oli surrealistisen tuntuista, kun sumun keskeltä välillä kuului sumutorvien ääniä. Välillä kuulimme jonkun toisen veneen moottorin ääntä läheltäkin, joskus sumusta ilmestyi parinkymmenen metrin päähän vene, joka hetkeä myöhemmin lipui näkymättömiin. Kytön puna-vihreätä porttia etsiessä pysäytimme vauhdin, kun syvyys tippui liian nopeasti 40 metristä alle kymmeneen. Hetkeä myöhemmin muutaman kymmenen metrin päässä häämöttikin Kytön linjataulu ja ranta. Haukilahden rannassa kelluimme hiljalleen kohti satamaa, mutta edessä avautuikin näkymä hiekkarannasta. Tarkistus GPS:tä ja suunta kohti länttä. Reilu kymmenen metriä myöhemmin häämötti sataman suuaukko.

Kartalla näkyvät vaaleanpunaiset viivat ovat kulkemamme reitit. Alempi, suorempi on aiemmin kesällä kuljettu. Ylempi, joka koukkaa rannan kautta on sumussa harhailtu.

Tässä kuvassa väylää seuraava reitti on kesällä hyvässä säässä ajettu. Kytön rannassa käytiin sumussa. Tästä myös näkee, ettemme kompassisuunnan mukaan ajaen ihan osuneet porttiin, vaan kiersimme vihreän väärältä puolelta, poijun ja luotojen välistä. Näimme luodot luonnossa, vihreästä poijusta ei tietoakaan.

Kuten kuvista näkee, emme ihan älyttömän vaarallisilla vesillä käyneet, varsinkin kun vauhti oli rauhallista uintivauhtia. Tuntemattomilla vesillä olisi silti voinut olla aika kuumottavaa.

Syy miksi emme täysin seuranneet aiemmin tallennettua reittiä oli että useimmiten ajamme tämän Skrubbö-Haukilahti reitin, kuten monet muutkin, hieman oikaissen. Hyvällä näkyvyydellä se on ok, kun tietää minkä luotojen läheltä voi mennä. Väylän pohjoispuolella on kivikkoisempaa, emmekä halunneet riskeerata liian pohjoiseen joutumista tai oikaisua väylän pohjoispuolella. Kun nyt jälkikäteen laitoin koneelle kartat ja asetin tallennetut reitit karttojen päälle, ilmeisesti olisimme voineetkin seurata aiempaa reittiä aika hyvin, koska se seuraa aika tarkasti virallista väylää. Eilen meillä siis näkyi koneen näytöllä vain ja ainoastaan omaa sijaintiamme merkitsevä veneen kuva ja nuo kaksi vaaleanpunaista viivaa.

Loput kuvat Picasassa: http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/Syyspurjehdusta102010?feat=directlink

Egyptissä (5. päivä – Luxor: Karnakin ja Luxorin temppelit)

Viides päivä, eli torstai. Luxorin ja samalla loppumatkan ohjelma päätettiin jakaa kolmelle Luxor-päivälle, eli ensimmäisenä päivänä “eilen” muumiointimuseo, toisena päivänä Karnakin ja Luxorin temppelit, kolmantena päivänä Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin temppeli. Lähtöpäivälle, eli neljännelle päivälle jäisi vapaa-aikaa.

Ensin hypättiin taksiin, neuvoteltiin taksin hinta 20 puntaan (€2,58) ja ajeltiin parin kilometrin matka Karnakin temppeliin. Temppeli oli iso, kuulemma edelleen maailman suurin uskonnollinen rakennuskompleksi. Temppelin rakentaminen aloitettiin joskus 1600-2000 eKr ja jatkui n. 1300 vuoden ajan. Egyptin eri hallitsijat, ml Ramses II, Aleksanteri Suuri, Ptolemaiokset jne lisäsivät temppeliin oman osuutensa.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Egyptissä nämä temppelit ja muut rakennelmat ovat säilyneet älyttömän hyvin. Tämä on vissiin tullut jo todettua, mutta näin se vain on.

Vaikea näitä temppeleitä on sanoin kuvata tai kuvissa esittää. Ne ja pyramidit, samoin kuin muumiot, ymmärtää vain kun näkee ne itse ja pysähtyy hetkeksi miettimään sitä, että Jeesuksen ajan ihmisille nämä nähtävyydet olivat yhtä antiikkisia kuin meille Jeesuksen aika. Ainakin minulle tuli Karnakia ja Luxorin temppeliä kierrellessä tunne että olen lähempänä antiikin Rooman tai Kreikan aikaa kuin koskaan. Näihin suhteellisen hyväkuntoisiin temppeleihin verrattuna nuo aikakaudet olivat vain hetki sitten.

Hotellin kautta tai kadulta olisi varmaan voinut palkata oppaan, mutta niistä ei ole mitään takuita, että tietävät mitään, vaikka osaisivatkin englantia. Lonely Planetin mukaan jotkut saattavat todeta jokaisesta rakennelmasta ja pylväästä “very big, very old”, minkä katsovat tipin arvoiseksi tiedoksi. Meillä oli neljä kirjaa, joista sai ihan hyvin tietoa. Sitä paitsi Egyptologia ei ole tarkkaa tiedettä missään tapauksessa. Faaraoiden valtakausista ja joskus järjestyksestäkään ei ole yksimielisyyttä.

Illalla olisi ollut valoshow, joka varmasti olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta 100 punnan (13 euroa) hintaa emme viitsineet maksaa uusintakäynnistä. Matkabudjettimme olivat rajalliset.

Karnakin ja Luxorin temppelit yhdisti aikoinaan 2,5 km pitkä sfinksien reunustama katu. Oheisessa kuvassa takanani näkyy osa tästä kadusta. Huhujen mukaan Egyptin hallitus aikoo jyrätä osan nykyisestä Luxorista maan tasalle kaivaakseen kadun esiin. Suurin osa sfinkseistä lienee kivimurskana tai varastettu muualle vuosituhansien saatossa. Kannatan silti ideaa ja mielestäni puuttuvien sfinksien kohdalle kannattaisi joko valmistaa kopiot tai ainakin laittaa tuollainen alusta. Se voisi olla aika vaikuttavan näköinen. Historialliset paikat ovat kiinnostavia, jos ne on esitetty kiinnostavasti. 2,5km pitkä rivi sfinksejä olisi kiinnostava. Kävisin uudelleen katsomassa sitä.

Egyptin matkan valokuvat

Kirjoitan vielä loppumatkan tekstit, kun ehdin, mutta tässä linkki koko matkan valokuviin. Kuvien tekstit sisältänevät aika paljon sitä mitä tulevat blogitekstit tulevat kertomaan.

 

http://picasaweb.google.fi/antti.kaukoranta/EgyptiSyyskuu2010

Egyptissä (4. päivä – Kairo/Luxor)

4. päivä, eli keskiviikko oli siirtyminen Luxoriin, entiseen Thebaan, joka oli aikoinaan Egyptin pääkaupunki. Muistaakseni Civilization tietokonepelissäkin Egyptin pääkaupunki.

Lento lähti joskus puolen päivän aikaan, joten lähdimme hotellista jo aamupäivällä. Lento Luxoriin oli tunnin, joten olimme hotellilla iltapäivällä. Luxorin hotellimme oli El Nakhil, Niilin läntisellä, hiljaisemmalla (ja rähjäisemmällä) puolella. Itse asiassa kylän nimi sillä puolella ei taida edes olla Luxor, vaan joku muu. Hotelli oli joka tapauksessa todella siisti. Hintaa tuli 10 euroa yöltä per naama ja hinta sisälsi aamiaisen (omeletti, leipää, mehu, tee/kahvi). Kuuma vesi ei loppunut kesken (kuten ei myöskään Kairossa) ja kuten todettu, hotelli oli siis todella siisti, mikä on aina yllättävää tällaisessa suhteellisen likaisessa, hiekkaisessa maassa. Hotelli oli noin 150 metrin päässä lauttarannasta, josta lähti paikallisten käyttämä lautta noin vartin välein Niilin toiselle puolelle. Jossain lähistöllä olisi kartan mukaan ollut myös turistilautta. Paikallisten lautta maksoi yhden punnan (15c) per suunta, joten ei kiinnostanut etsiä turistilauttaa.

Ajattelimme, että voisimme käydä katsomassa Luxorin museon, Luxorin temppelin ja muumiointimuseon vielä samana päivänä. Lauttamatkalla joku kaapumies tuli juttelemaan ja vastarannalla, ei ehkä yllättäen, kutsui feluccaansa teelle ja felucca-purjehdukselle. Saamme kuulemma alennusta, koska asumme hänen kylässään. Kieltäydyimme kohteliaasti ja sanoimme menevämme museoon. Mies ei luovuttanut ja pian felucca-kippareita olikin tusinan verran mainostamassa palveluitaan. Tyypeistä ei tuntunut pääsevän mitenkään eroon. Kadun ylittäminen helpotti hieman, kunnes hevoskärrykuskit havaitsivat meidät ja ajoivat kärryjään kävelyreitillemme. Karttaa ei viitsinyt siinä kiiressä katsoa, koska se olisi houkutellut paikalle vielä lisää “oppaita”. Kävelimme siihen suuntaan missä uskoimme muumiointimuseon olevan ja lopulta päädyimme johonkin kaupungintaloon, minkä lähellä ei enää ollut kauppiaita. Siellä katsoimme karttaa ja kysyimme vartijalta missä museo on. Se oli kuulemma lauttarannassa. Ei muuta kuin takaisin sinne. Felucat hyökkäsivät taas kimppuun, mukaan lukien se alkuperäinen lautan kaapumies, mutta selvisimme muumiointimuseoon.

Luxorissa ollaan opiskelijakorttien suhteen tarkempia, eikä Penn State-kortti kelvannut. Väärennetty International Student Card olisi varmasti mennyt läpi. Useimmissa museoissa pääsymaksu on ollut jotain 60-100 puntaa (50% opiskelijalta), eli tähän meni sitten 10 euroa. Museo oli ihan mielenkiintoinen, vaikka todella pieni. Parin eläimen muumiot, lyhyt selostus muumiointiprosessista ja mielenkiintoisimpana halkaistu muumion kallo. Ei ehkä 10 euron arvoista, mutta ihan mielenkiintoinen silti. Päätimme museossa, että emme jaksa kauppiaita ja feluccoja enää, vaan yritämme selvitä takaisin omalle rannalle ja hotelliin syömään.

Keksimme myös uuden strategian lauttaa varten. Dani kuunteli kuulokkeilla musiikkia ja minä katselin ulos ja räpsin kuvia, kiinnittämättä huomiota kaupustelijoihin, opasehdokkaisiin tai taksikuskisutenööreihin (täällä on yleistä, että joku kysyy haluammeko taksikyydin, neuvottelee hinnan ja sitten käy ilmi ettei kaveri olekaan kuski, vaan vie meidät jonkun kielitaidottoman kuskin autolle. Autolle joka ei suinkaan ole se uusi, kiiltävä Toyota, jonka vieressä neuvottelija seisoi ja jota neuvottelija osoitti, vaan autolle joka on koottu useammasta merkistä ja mallista, johon kukaan henkiriepuaan vähänkään arvostava ei astuisi).

 

Lyhyt päivä, mutta tuli todettua, että Luxor on monta kertaa pahempi paikka kauppiaiden suhteen kuin Kairo. Luxorin temppeli ja museo jäisivät myöhemmille päiville.

Egyptissa. 3. paiva (Kairo - islamilainen Kairo)

Pakolliset nahtavyydet on nahty ja tanaan oli vuorossa islamilainen kaupunginosa: linnoitus, al azhar moskeija ja Khan al-Khalilin basaari.

Linnoitus oli ilmeisesti Saladinin rakennuttama ja arkkitehtuuri kopioitu ristiretkelaisilta. Emme varsinaisesti kiertaneet linnoitusta-en ole varma paasiko torneihin tai muureille. Sisatiloissa paasi lahinna sisapihan puutarhaterassille, muhammed alin moskeijaan, poliisimuseoon ja sotamuseoon. Poliisimuseossa oli esilla eri aikakausien varusteita ja kertomuksia kuuluisimmista murhista. Lisaksi oli huone, jossa esiteltiin johonkin poliisiasemaan liityvan taistelun univormuja ja aseita. Vastakkain olivat ilmeisesti britit ja egyptilaiset. Pienoismallissa britit olivat puolustamassa poliisiasemaa. Taistelun syysta tai lopputuloksesta ei kerrottu, joten oletan brittien voittaneen. Sotamuseossa esiteltiin Egyptin armeijan historiaa, skipaten taysin murskatappiot israelille. 1973 sodan monihuoneisesta esittelysta jai sellainen kasitys, etta Egypti tuhosi Israelin joukot taydellisesti ja saavutti murskavoiton. Ihan nain ei kai oikeasti kaynyt.

Al-Azharin moskeija oli iso moskeija.

Basaarissa kauppiaat jaivat takuulla voitolle nayteltyaan vakuuttavasti onnetonta keskimaarin yli puolen tunnin neuvotteluiden jalkeen. Vaikka hintataso tuntui olevan intiaa hieman korkeampi, rahasummat olivat kuitenkin sen verran pienia, etta ylihintaa maksaessakin tinkimisneuvotteluista saatu hupi oli sen arvoista.

Illalla nahtiin runsaasti mellakkapoliiseja. Ilmeisesti tanaan oli lahistolla joku pieni mielenosoitus, jossa poliisit kavivat pieksemassa mielenosoittajia. Ei jaaty kuvaamaan videota, vaan mentiin syomaan.